Korkeanojaisessa tuolissa kirjoituspöydän ääressä istui komissaari Sten Halm. Hän oli kalpea ja sairaan näköinen kuin olisi hän juuri toipunut vaikeasta mielenliikutuksesta. Kumartuneena hänen ylitseen seisoi Liisu Halm, kostutellen hänen otsaansa ja ohimoitaan hyvänhajuisella vedellä, josta levisi tuoksu molempiin huoneisiin. Väräjävä lampunvalo, jota siltä puolen himmensi läpikuultava, Napoleonin hautaa St. Helenan saarella kuvaava varjostin, kietoi koko ryhmän melkein salaperäiseen valaistukseen, ja nuori ylioppilas huomasi siinä ensi kerran kauniin serkkunsa kasvonpiirteissä hienon ja sielukkaan ilmeen, aivan toisenlaisen kuin miltä hänen kasvonsa olivat hänestä ennen näyttäneet hänen ollessaan paksuissa matkatamineissa äitinsä rinnalla, jonka luonto näytti vartavasten luoneen seisomaan markkinakojussa.
— Onko vointisi nyt parempi, setä? kysyi tyttö hellästi, sovitellen pehmeää silkkityynyä vanhuksen taapäin nojautuvan pään alle.
— Se on jo ohitse, vastasi ukko; minä olen nyt enää vain uuvuksissa,
Paha henki poistui luotani, kun hyvä enkeli tuli minua lohduttamaan.
Lue minulle jotakin, Liisu!
— Mitä minä luen, setä?
— Raamatussa on merkki, lapseni. Avaa se kohta ja lue!
— Saarnaajakirjan kuudes luku, niinkö?
— Niin, se juuri; lue!
— "Se on paha, jonka minä näin auringon alla, ja on yhteinen ihmisissä: se jolle Jumala on antanut rikkautta, tavaraa ja kunniaa ja jolta ei mitään puutu kaikesta siitä, mitä hän himoitsee, hänelle ei Jumala kuitenkaan anna sitä voimaa, että hän sitä nauttia taitaa, mutta toinen sen nauttii; se on turhuus ja paha vaiva. Jos hän sata lasta siittäisi ja hänellä olisi niin pitkä ikä, että hän monta vuotta eläisi, eikä hänen sielunsa voisi tulla tavarasta täytetyksi ja hän jäisi ilman hautaa, hänestä sanon minä: kesken syntynyt on parempi häntä. Sillä hän tulee turhaan menoon…"
— Lue edelleen!
— "Sillä hän tulee turhaan menoon ja menee pois pimeyteen, ja hänen nimensä pimeydellä peitetään. Sillä, joka ei ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut, on parempi lepo kuin tällä. Vaikka hän eläisi kaksi tuhatta ajastaikaa, niin ei hän sittenkään siihen tyytyisi. Eikö kaikki tule yhteen paikkaan?"