— Otava on Lontoossa. Nopea matka, kymmenen päivää. Kingslaw & Pojat ilmoittaa Odessan rahtien olevan kalliimpia kuin miesmuistiin. Edestakaisin yli 60.000. Tervola teki tehtävänsä kuin mies.
— Tervolan olisi pitänyt olla täällä jo kaksi viikkoa takaperin, vastasi Stenman kääntämättä silmiään konttokirjastaan.
Isäntä oli vaiti. Nuori kirjanpitäjä oli toimittanut asiansa ja toimittanut sen hyvin; miten hänen sitten kävi, se oli tosin sivuasia. Mutta vankallekaan pohjalle päässyt kauppias ei ole vapaa inhimillisistä heikkouksista, ja Halm tunsi rinnassaan jotakin isällisen hyväntahtoisuuden tapaista tuota ripeää, kunnon nuorukaista kohtaan. Olihan Tervola hänen koroittamansa…
Puolen tunnin kuluttua, joka ääneti käytettiin lähetettävien kirjeiden hyväksi, sanoi Halm Stenmanille:
— Meillä on tänään ristiäiset.
— Toivotan onnea, vastasi kirjanpitäjä kuivasti.
— Stenman … minä olen saanut huonoja sanomia Juhanista. Hän pelaa…
Stenman pudisti päätään, pani nuuskaa ja kirjoitti yhä edelleen.
— Nyt saan jo kolmannen kerran maksaa hänen velkansa. Se ei käy päinsä, Stenman. Minä käsken hänen heti palata kotiin Ruotsin kautta.
— Keskellä talveako?