— Niin, keskellä talvea. Pohjanmeri ja Ahvenanmeri eivät ole mitään Lontoon pelihuoneiden rinnalla. Jos kadottaisin hänet… Jumala rankaisee meitä, Stenman!… Silloin on minulla jäljellä vain äsken syntynyt poika, joka kastetaan tänään. Stenman, meidän täytyy tehdä jotakin köyhäin hyväksi; ei meillä ole siunausta lapsistamme, jollemme tee mitään muiden hyväksi. Kirjoita 500 merimieshuoneelle leskiä ja orpoja varten. Mutta se ei riitä, Stenman; me perustamme Y-kylään säästöpankin tämän päivän muistoksi. Minä annan 1.000 pohjarahastoksi.
— Määräsittehän, patruuna, kaksi prosenttia Otavan Odessan matkan tuloista kauppiaitten apukassaan. Tehnee 1.000 tai 1.200.
— Se on totta, sitä en muistanutkaan. Mutta samapa se; se lintu ei ole vielä kynitty. Kirjoita 500 merimieshuoneelle ja 1.000 säästöpankille. Onni on häilyväinen, täytyy tehdä jotakin hyvää. Täytyy jättää muisto jälkeensä… Jos kuolen, Stenman, on testamentissani määräys sinulle.
— Se on suotta. Te elätte kolmekymmentä vuotta kauemmin kuin minä.
— En saa rauhaa ajatellessani Juhania. No, niin… Porvaristo teki tenän eilen; Rufus-ukko lateli sukkeluuksiaan. Minusta se on samantekevää; minä alan kyllästyä koko sotkuun. Gråberg on ostanut uuden varastopaikan sataman luota. Edvardson kylvää rahoja kuin hietaa. Se on hänen keksintönsä, Stenman.
— Johan sanoin teille, patruuna, ettei siinä miehessä ole yhtään suoraa paikkaa. Toiminimi tietää, mitä hän on miehiään. Minerva tuotti aikoinaan hyvin, mutta mitä siitä tuli? Merilainoja siitä tuli, käräjänkäyntejä siitä tuli. Toiminimi ei luullakseni kiittänyt Edvardsonia. Ja moisen miehen kanssa ryhdytte uudelleen asioihin, patruuna!
— Liikeasioissa, Stenman, täytyy katsoa eteensä, mutta täytyy myöskin osata unohtaa. Gråberg ei saata unohtaa; sentähden hän onkin vain pikkukauppias ja sinä pysyykin… Nyt lähden veljeni Stenin luo. Hänet on kutsuttu kummiksi.
— Komissaariko? kysyi Stenman hyvin kummastuneena ja unohti panna hyppysissään olevan nuuskan nenäänsä.
— Kummastuttaako se sinua? Onhan hän vanhin veljeni.
— Antakaa anteeksi — Stenman vastasi hämillään — minä luulin, että hän on hullu.