— Minä lähetän sinulle teräslankaa. Minä myyn häkkisi ja ongenkoukkusi.
— Niin, tee se, Hannu; se on kiltisti tehty, se. Mutta älä ota niistä varsin paljon. Älä leiki rahojen kanssa, Hannu! Minä voisin kertoa sinulle jotakin, mutta se on hyvin surullinen juttu. On kauheata, tiedätkös, leikkiä rahojen kanssa.
Liisu kiiruhti keskeyttämään vaarallisen puheenaineen ja muistutti, ettei hän ollut vielä sinä päivänä lukenut mitään sedälleen.
— Niin, lue, lapseni, lue jotakin! Hannu voi myös kuulla. Eikö niin, Hannu? Jumalan sana karkoittaa pahat ajatukset. Mihinkä pysähdyimmekään?
— Syyrakin kirjan 11:nnen luvun 10:nteen värssyyn.
— Aivan niin. Lue siitä, lapseni. Näetkös, Hannu, minä en ole niin köyhä kuin luulet. Joka päivä laskeutuu enkeli taivaasta ja koskee kuivunutta, ruttoista sydämeni lammikkoa. Silloin alkaa juosta lähde kurjasta, vettäkaipaavasta rapakosta, ja se on se kirkas, syvä vesilähde, josta juoksee iankaikkinen elämä. Niin, minä olen rikas, Hannu; en kuitenkaan itsestäni, vaan Hänen täydellisyydestään, joka on kaikkena meissä kaikissa. Lue, lapsi, lue!
Liisu luki:
"Poikani, älä sekaannu moneen asiaan, sillä jos ryhdyt moninaisiin, et siitä paljoa voita. Jos vielä kovinkin pyydät, et sitä kuitenkaan saa; ja vaikka kiirehtisitkin, et kuitenkaan paikastasi pääse.
"Moni pyytää ja etsii rikkautta, mutta ei muuta kuin viivyttää sillä itseänsä. Moni taas on hiljainen, tarvitsee toisten apua, on heikko ja köyhä. Häntä katsoo Jumala armollisesti ja auttaa häntä viheliäisyydestä ja saattaa hänet niin kunniaan, että moni häntä ihmettelee.
"Kaikki tulee Jumalalta, onni ja onnettomuus, elämä ja kuolema, köyhyys ja rikkaus. Jumalisille antaa Jumala pysyväiset rikkaudet ja mitä Hän suo, se aina menestyy. Moni on saita ja säästää, ja rikastuu sen kautta ja luulee kylliksi koonneensa itsellensä ja sanoo: nyt tahdon elää hyvin, syödä ja juoda tavarastani; eikä hän tiedä, että hetki on tullut, jona hänen pitää jättää kaikki muille ja kuolla.