"Pysy Jumalan sanassa ja harjoittele sitä, ja pysy toimessasi. Äläkä huoli siitä, miten jumalattomat tavaraa pyytävät: turvaa sinä Jumalaan ja pysy virassasi; sillä Herran on helppoa tehdä köyhä rikkaaksi. Herran siunaus on hurskaan palkka ja kohta antaa hän siunauksensa kukoistaa. Älä sano: mitä se auttaa minua ja mitä hyötyä minulla nyt on siitä? Äläkä myöskään sano: minulla on kylliksi; kuinka voi minulta mitään puuttua?… Sentähden älä kiitä ketään ennen loppuansa; lapsistansa mies tunnetaan…"
Liisu keskeytti lukunsa. Hänen nuorempi setänsä, Hannu, voimakas mies, oli kalvennut, ja suuria hikipisaroita nousi hänen otsalleen. Hän kohosi istuimeltaan lähteäkseen.
— Sten-veli, hän sanoi, minä pyytäisin sinulta jotakin.
— Mitähän se olisi, Hannu-veli?
— Nuorin poikani kastetaan tänään. Minä pyytäisin sinua ja Margretia ja Liisua tulemaan kummeiksi.
Komissaari oli vaiti hetkisen ja vastasi:
— Minä olen lukenut jostakin miehestä, joka kutsuttiin pitoihin, ja hän tuli ilman juhlavaatteita. Se mies viskattiin synkimpään pimeyteen.
— Sinulle ei käy niin, Sten-veli. Ristiäiset ovat kello kolme iltapäivällä; ennen kello kahta on ihan sopiva musta puku valmiina sinua varten. Se on Otto Kristoferin puku, ja hän oli aivan sinun mittaisesi; minä ostin sen Margretilta.
— Minä tulen.
— Ei, setä, ei! huudahti Liisu pelästyneenä siitä, mitä saattaisi seurata, kun setä esiintyisi sellaisessa tilaisuudessa monien tuntemattomien ihmisten parissa.