Isäntä, aina kohtelias ja ystävällinen, ei näyttänyt huomaavan puhetta, joka mausti hänen makeisiaan. Eivätkä huomanneet sitä ne neljä pientä, sievää tyttöäkään lennellessään valkoisiin, sievästi silitettyihin hameihin puettuina kuin perhoset vierasten ja tarjottimien välillä. Eikä kuullut sitä onneksi emäntäkään muista huoneista eristetyssä makuukamarissaan. Hän puristi äskensyntynyttä sydäntään vasten ikäänkuin suojellakseen sitä kaikelta pahalta panettelulta, kaikilta tämän kavalan maailman vaaroilta ja kiusauksilta.
Sitä paremmin huomasi sen rouva Margret Halm ja pahastui siitä sitä enemmän. Kun vieraat teen juotuaan lähtivät matkaansa, tarttui hän lankoansa kauppaneuvosta mustan hännystakin nappiin ja sanoi:
— Hannu-lanko, miksi kutsuitkaan Stenin ristiäisiin?
— Sentähden, että hän on veljeni, vastasi Hannu Halm.
— Sanohan muuta! Juuri samoja sanoja kuulin kuiskailtavan ylt'ympäri salia. No, en minä sano mitään pahaa Sten-langosta; olemmehan kaikki heikkoja ihmisiä; mutta miksipä kaivellaan menneentalvista lunta? Se on sukuvika, Hannu. Ja hän itse, raukka, hänen olisi ollut parempi syödä makeisensa omassa rauhallisessa ullakkokamarissaan.
— Pyörtymystä, Margret!
— Pyörtymystäkö? Kaikkeapa uskottelet minulle! Etkö nähnyt, miten aurinko loisti kuin kulta pojan pään ympärillä, kun hänet vein kastettavaksi ja kun pappi laski kätensä veteen, ammentaakseen vettä lapsen päähän? Liisu on osannut varsin taitavasti totuttaa Sten-langon kärsimään kaikkea keltaista, mutta ei aurinkoa, joka saa itse kullankin vaalenemaan. Etkö enää muista, mitä äitisi kertoi Sten Halmin kasteesta, kun isäsi näki kultaverhon hänen päässään ja tuli sinä hetkenä hulluksi?
Kauppaneuvos tarttui lujasti hänen käsivarteensa.
— Margret … älä saata minua mielettömäksi! Älä riistä minulta sitä vähäistä järkeä, jonka niin hyvin tarvitsen! Mitä taikauskoista lorua se on? Anna minun pitää pieni poikaseni … kohta, kohta ei minulla ehkä olekaan muuta…
Ja tuo muutoin niin tyyni, selväajatuksinen liikemies heittäytyi väsyneenä tuolille ja peitti kädellään silmänsä salatakseen kyyneleitään.