Konsuli Lauri Gråbergin oli liikeasiain karttumisen tähden täytynyt ottaa ensimmäinen kirjanpitäjä Södergren konttoriinsa ja hän sanoi tälle, kun postitunti lähestyi:
— Missä Edvardson viipyy?
Hän, tuiki säännöllinen mies, ei tullutkaan tapansa mukaan konttoriin yhdentoista lyönnillä.
— Kapteeni Edvardson purjehti satamanedustalle kello seitsemältä tänä aamuna, vastasi kirjanpitäjä.
— Miksi juuri tänään, kun tuulee niin kovasti?
— Kauppaneuvoksen Argo palasi toissapäivänä. Laivamiehet päästetään pois palveluksesta, ja kapteeni Edvardson tahtoi hyvissä ajoin puhutella perämiestä ja parhaita matruuseja. Meidän Solidelle otetaan väki tulevalla viikolla.
— Sitäkö varten siis? Mutta tuuleehan niin, ettei pystyssä pysy. Minä en näe viirisalkoa pakkahuoneen nurkalla.
— Sen kaatoi tuuli tunti sitten.
— Ja Edvardson on satamanedustalla moisessa myrskyssä!
— Vanha merimies, herra konsuli.