— Kukapa sitä olisi uskonut? sanoi hän puoleksi hymyillä virnistellen ja puoleksi itkien itsekseen. — Halm & Gråberg! No, jos Herramme ei hyväksy sitä toiminimeä, niin en tahdo enää kirjoittaa ainoatakaan saldoa.
25. KULTA-AAVE.
Minä piirrän sinuun puumerkin.
Neljännen luomispäivän ensimmäinen aurinko katseli äskensyntynyttä maata, näki vuoren tomun ja jätti sille loistonsa välkkeen. Tomusta muodostui kulta, ja kulta oli hyvää, niinkuin kaikki, mitä Jumala on tehnyt.
Vähän aikaa ihmisen syntiinlankeemuksen jälkeen kuljeskeli käärme paratiisin suljettujen porttien ulkopuolella ja löysi hiekasta kullan. Se katseli sitä käärmeensilmillään, huomasi sen sopivaksi omiin tarkoituksiinsa ja sanoi:
— Kulta, sinun pitää ruveta minun palvelijakseni.
— Minä palvelen luojaani, vastasi kulta. Minä olen hänen tekemänsä.
— Vaimo ja omena olivat myös Jumalan tekoa, sanoi käärme. Minulle on annettu valta käyttää kaikkea luotua kiusauksena, jotta ihminen saisi vapaasti valita joko minun valtakuntani tai hänen, jonka nimeä en saa sanoa.
— Mitä minun tulee tehdä? kulta kysyi.
— Sinun tulee palvella kahta herraa. Sinä saat säilyttää auringon viattoman valon heijastuksen, mutta samalla minun silmieni käärmeenloiston välkkeen. Mene, tee tehtäväsi. Minä piirrän sinuun puumerkkini, josta sinut tunnetaan.