— Ei suinkaan, hyvät ystävät! sanoi Yxkull. Hän on vain vankina.
— Vain vankina! kaikui taaskin.
— Rehellinen, uljas Wrangel!
— Eihän vielä tiedetä, jatkoi maaherra, mutta niin arvellaan. Mahdollisesti on se sotajuoni; ehkäpä hän on kiertoteitse hyökännyt vihollisen selkään.
— Missä on pikaviestin tuoja?
Hänet oli jo lähetetty pois.
— Näyttikö hän voitonsanoman tuojalta?
— Kaikki on hukassa.
— Voi niitä kirottuja Hattuja!
— Hirteen maankavaltajat!