Ei, se on mahdotonta. Eeva kieltäytyi lähtemästä; ennen hän oli valmis kuolemaan.
— Liebes Kind, rakas lapsi! — sanoi hyvänluontoinen hollantilainen olkapäitään kohauttaen — tahdotteko mieluummin viettää yön minun laivallani?
— Tuossa on tupa rannalla. Antakaa minun olla yötä siinä; asettakaa vartijat tuvan ympäri, ja päivän koittaessa olen minä valmis lähtemään Paimioon.
Van der Brooken mietti silmänräpäyksen ja hyväksyi ehdotuksen. Naisvanki oli vietävä maihin vartioituna ja saatettava asumattomaan tupaan — hänen vanhempiensa kesätupaan — mutta Iisakki Alanuksen soutumiehineen täytyi epätoivoissaan jäädä sotalaivaan.
— Kapteeni — sanoi Eeva päällikölle, kun hän näki, miten asiat järjestettiin — lainatkaa minulle pari pistooleistanne!
— Was der Henker, mitä lempoa! virkkoi hollantilainen varsin kummastuneena. Pistoolejako?
— Niin, ja ladattuina! Te pidätätte suojelijani ja lähetätte minut maihin matruusienne seurassa. Jos olette kunnian mies, täytyy teidän antaa minulle aseet, joilla voin puolustautua.
— Taikka paeta.
— Jäähän teille pantti. Tuo nuori mies on minun kasvatusveljeni.
Moinen urheus miellytti harmaapäistä merimiestä. Eeva sai pistoolit ja isällisen varoituksen, ettei suotta aikojaan leikittelisi ruudilla.