— Se ei koske sinuun. Ja vaikkapa koskisikin, niin anna nyt minun hoitaa asiat. Toissa sunnuntaina hautasin äitini. Hän suri vain sitä, ettei saanut nähdä Turun palavan; minä surin sitä, ettei häntä haudattu kristillisellä tavalla. Samapa se, minä hautasin hänet Loitsumäkeen ja luin hänen sielunsa puolesta. Sammu on pakosalla, missä lieneekään. Minä olen nyt joutilas ja pidän kyllä teistä huolta.
Ja Vappu meni suoraa päätä diakoni Elgin luo. Elg oli jo viikon päivät ollut matkoilla. "Köyhien Eliaalla" oli monta janoavaa sielua, ja hänen sisarellaan Paulinalla oli monta nälkäistä suuta ravittavana.
— Miksi on Jumala lähettänyt hänet pois juuri nyt, nurisi Vappu, juuri nyt, kun häntä kipeimmin olisi kaivattu?
— Jumala tietää parhaiten aikansa ja neuvonsa, vastasi hurskas sisar
Paulina. Matias palaa ylihuomenna.
— Älkää silloin vastustelko minua! pyysi Vappu.
— En, vastasi Paulina. Hän kyllä arvasi asian. Vappu palasi kahden päivän kuluttua, ja diakoni oli juuri saapunut kotiin. Hänen mielensä oli kuohuksissa; hän oli kuullut Merthenin kuolemasta.
— Tiedättehän, maisteri, mitenkä asiat ovat? sanoi Vappu.
— Kyllä, kyllä tiedän. Miten on lapsi parkojen laita?
— Tietäähän sen, miten on köyhien ja kurjien laita!
— Minä käyn heitä katsomassa.