— Naurakaa te vain, tohtori! Niin, minä aion todellakin pelastaa onnettoman tytön. Jaakolla on eno Artjärvellä; tyttö viedään sinne turvaan.
— Vai niin, vai on Petroniuksella eno. Siinä oli todellakin enemmän ymmärrystä kuin hänestä luulin. Mutta, nuori herraseni, mitenkä on oman järkesi laita? Onpa se merkillinen paikka tuo Yöjärvi. Hyvät ateriat, huono yö-rauha. Ilma on niin hourupäisyyden kyllästyttämä, että jos kuka hyvänsä järjeltään tavallinen ihminen sitä hengittää edes kaksi tuntia niin hän jo ehdottomasti tuntee itsensä hupsuksi. Olettakaamme, että onnellisesti selviät kaikista kuivista pistooleista, kaikista hullun miehen lyömämiekoista, vapautat isän tyttärensä huolehtimiselta ja pakenet hänen kerallaan eno Pomponiuksen luo: mitä luulet Kaulbarsin siitä sanovan? Ja jos käännyt Armfeltin puoleen, jolla kyllä on ollut lemmenseikkailunsa, niin muista, että me täällä emme ole vihollisen alueella. Kansa nurisee, täytyy pitää yllä sotakuria. Siis poikaseni, tänään seikkailuja, huomenna sotaoikeus. Ei itse kuningaskaan silloin voisi auttaa sinua, ja minä saisin vain kunnian todistaa, että henki on mestauksessasi kunnolleen lähtenyt.
— Siitä minä vähät huolin.
— Kuulepas tuota! Ja uskallanko kysyä, kuka sinulle, hyvä herra, antaa luvan pelastaa toisen miehen morsiamen?
— Morsiamenko? Kukapa menisi kihloihin kuuromykän lapsen kanssa?
— Kukako? Esimerkiksi eräs, joka toivoo saavansa tytön parannetuksi.
Diagnoosi antaa kyllä syytä sellaiseen toivoon.
— Olisitteko todellakin? virkahti Yrjö hämmästyneenä.
— No lempo, tahdotko kuulla sen uudestaan? Yrjö, minä en huoli vaatia sinua kaksintaisteluun, paransinhan minä sinut keuhkokuumeesta, ja lääkärit ovat sellaisten potilastensa ystäviä, jotka ottavat kuullakseen järkisyitä. Mutta niin paljon sanon minä sinulle, että asia päätettiin tänä aamuna. Jos minä nimittäin saan tytön kuulemaan ja puhumaan, mikä on mahdollisuutena kahdessa tapauksessa kolmesta. Ymmärrätkö nyt, minkätähden olen kuluttanut kallista aikaani siellä huuhkajan pesässä, jossa ihminen todellakin tarvitsee kunnollista kananpoikapaistia ja oikeata portviiniä, jos hänen mieli saada säilytetyksi se rahtunen tervettä järkeä, joka hänellä onneksi vielä on varastossa. Vai onko mielestäsi vielä liian aikaista minun kerrankin päästä naineeksi mieheksi?
Yrjö kannusti hevostaan ja tempasi samassa niin kiivaasti ohjaksia, että hevonen nousi pystyyn.
— No, jatkoi tohtori, ratsasta nyt matkoihisi; mikset lähde jo?
Maljasi, urhoollinen luutnantti!