— Kello kymmenen tänään aamupäivällä pitää minun antaa raportti matkastani kenraali Kaulbarsille.
— Hitto, silloinpa meillä ei olekaan pitkää aikaa loruilla. Minä koetan puhua niin lyhyesti kuin mahdollista. Näitkö ehkä siellä marakatin, Rebekka-nimisen?
— Olihan minulla se kunnia.
— Minä olen tottunut seurustelemaan kaikenlaisten hirviöiden kanssa. Olipa siinä vähän vaivaa; mutta kun ensiksi oli kyseissä tytön parantaminen ja sitten naiminen, niin tipahteli vähitellen salaisuus toisensa perästä esiin kuin herneet haljenneista paloista. Kapteeni Mörk … se on tulevan appeni nimi…
— Niin, sen tiedän. Jatkakaa!
— Hän palveli Ruotsissa, mutta muutti sitten Suomeen kaksintaistelujensa tähden, kuten luultiin. Henki enemmän tai vähemmän on mitätön asia moisten herrojen mielestä. Jollakin ulkomaanmatkalla hän nai italialaisen oopperalaulajattaren Teresia Balbi'n. Voithan arvata jutun jatkon. Sillä naisella oli ollut monta ihailijaa. Tarvitaanko muuta, jotta Desdemona ja Othello olisivat valmiit?
— Oliko hän mustasukkainen?
— No, niinkuin afrikkalainen. Hän oli mustasukkainen sekä eläville että elottomille. Rouva rakasti kukkia ja soittoa. Mörk ei kärsinyt, että hän olisi rakastanut mitään muuta kuin yksin häntä, murskasi kitaran ja viskasi kukka-astiat ulos ikkunasta. Yöjärvi rakennettiin autioon metsään, jotta siellä olisi ollut helpompi vartioida rouvaa. Ei kukaan saanut nähdä häntä, ei kukaan käydä häntä tervehtimässä. Moinen tietysti ärsyttää naista. Muista se, Yrjö, kun nait!
— Tappoiko hän vaimonsa?
— Maltahan; niin hullu hän ei ollut tieten tahtoen. Kunniattomalla hirmuvallalla on aina seurauksensa; sen voi laskea kuin kuuluisi se matematiikkaan. Kielletty hedelmä houkuttelee… Kuvittelehan mielessäsi etelämaalaista naista, joka on kokoonpantu vain ruusuista ja tulesta! No niin, vähän aikaa hän sieti sitä kärsien, mutta sitten hän alkoi vihata. Varo, Yrjö, naista, joka vihaa!