— Tämä on totinen tosi.
Samanlaiset kyynelet, jotka kiiluivat hänen silmissään, alkoivat samassa kihota minunkin silmiini. Nyt minä ymmärsin, miksi tyttö, vaikka oli illoin väsynyt, joka aamu oli jalkeilla auringon noustessa.
— Lapsi, jos sen uskot — jatkoi Liisu hellästi katsahtaen häneen — niin on sinun myöskin elettävä sen mukaan. Sinun pitää niin pian kuin mahdollista erota tuosta synnin ja maailman palveluksesta, jossa elät, ja palvella Herraa Jumalaasi siinä, mihin hän sinut asettaa. Mutta jos hän tahtoo vielä jonkin aikaa koetella sinua monenlaisilla kiusauksilla, niin rukoile palavin sydämin isä meidän rukouksen kuudetta ja seitsemättä rukousta. Se vahvistaa sinua, niin että henkesi, sielusi ja ruumiisi pysyvät puhtaina synnin saastutuksesta.
— Mutta minä en voi! sanoi Felicia itkien.
— Mikset voi? Olethan sanonut minulle, että vihaat synninpalvelustasi.
— Mutta minä rakastan erästä, tiedäthän…
— Etkö ole lukenut, että sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi kaikesta mielestäsi ja kaikesta sielustasi? Jos saat sen, jota rakastat, niin kiitä Jumalaa ja ole onnellinen! Jos et häntä saa, niin kiitä Jumalaa ja kärsi!
— Anna minun kuolla!
— Mitä hullutuksia? torui Liisu käsittäen asian yksinkertaisen talonpoikaisvaimon käytännölliseen tapaan. — Ikäänkuin kuolema olisi kaiken loppu! Jos meille kaikki niin kävisi, kuin taitamattomuudessamme ikävöimme, niin silloinhan sielu saisi kyllänsä menestyksestä. Mutta elämän leipä tulee isoaville ja janoaville eikä kylläisille. Muistan minäkin erään, jota kaikesta sydämestäni rakastin silloin, kun olin nuori ja ymmärtämätön niinkuin sinä. Meri vei hänet, poika paran. Kun sen kuulin, olin juuri leipiä paistamassa, ja kaikki leivät paloivat. Mutta kas, eläähän minun kuitenkin täytyi, ja hyvä on nyt niinkuin on. Ja hyväksi oli minulle, ettei kaikki käynyt niinkuin minä olisin tahtonut. Tietysti sinun pitää elää.
— Anna minun elää sinun luonasi, Liisu! Minä olen sellainen kummallinen ihminen, että minussa on kaksi sielua. Kun olen sinun luonasi, nöyrtyy toinen sielu ja sanoo aamen; kun en ole sinun luonasi, tanssii toinen sielu nuoralla, mutta eipä aikaakaan, niin se yht'äkkiä hyppää pimeään hautaan.