— Ei ole enää mitään toivoa!
Mitä minun olisi pitänyt vastata? Luulen sanoneeni jotakin siihen suuntaan, että Jumala ei salli niin ilmeisen vääryyden tapahtua.
Hän virkkoi jälleen:
— Hyvä ystävä, te olette oikeassa: on olemassa sallimus!
Matilda neiti kohotti silloin kylmän, loistottoman katseensa ja lausui melkein halveksivasti:
— Se on kohtalon tahto!
Hän oli astunut Kristiina kuningattaren kolme kuuluisaa porrasta: Jumalasta sallimukseen ja siitä kohtaloon, mutta hän ei pysähtynyt siihen. Nainen menee aina pitkälle sydämen asioissa, ja usko on sydämen asia.
Hän istui vielä ja nojasi kättään tummia, tuuheita hiuksiaan ja ajattelevaa otsaansa vasten, kun yht'äkkiä hänen ruskeat silmänsä saivat osan entistä loistoaan ja uhmaileva hymy alkoi väikkyä hänen kauniilla huulillaan. Uskalias, uhkarohkea ajatus leimahti hänen mielikuvitukseensa ja antoi hänen sielulleen takaisin sen synnynnäisen joustavuuden.
— Isä, huudahti hän, kutsukaamme tänne Rödler!
Kuka oli Rödler? Seikkailija, soittoniekka, jonka silloisena ammattina oli sellon soittaminen sen saksalaisen oopperan orkesterissa, joka siihen aikaan luullakseni ensi kertaa ihastutti Helsinkiä. Hän ei ollut tavallinen henkilö, tuo mies, ja hän oli luultavasti kokenut hyvinkin kirjavia vaiheita, vaikka niistä ei paljon tiedetty. Kuiskailtiin hänen olevan ylhäinen puolalainen aatelismies, joka oli palvellut Napoleonin riveissä, mutta jonka oli täytynyt kaksintaistelun tähden tai ehkä muista vielä arveluttavammista syistä lähteä maanpakoon ja sitten harhailla paikasta toiseen vierain nimin. Hän oli kauan oleskellut itämailla ja puhui sujuvasti ties kuinka monta elävää kieltä. Muuten hän oli noin neljänkymmenen ikäinen mies, hänen silmäinsä alustat olivat mustat, vartalonsa komea, ja hänen kasvoissaan oli vielä vähin villiintynyttä miehekästä kauneutta ja ryhdissään hienoutta. Vaikka hän ei enää ollutkaan nuori ja vaikka hänen maineensa oli sangen epäilyttävä, oli hänessä silti kuitenkin paljon, mikä viehätti naisia, ja sitä vaikutusta lisäsi melkoisessa määrin se, että hänen luultiin voivan manata esiin henkiä.