— Ja mitä olette vastannut?
— Olen vastannut, etten tarvitse sitä todistusta, koska minulla oli parempia.
— Pidättekö siis spiritismiä hullutuksena?
— Kyllä, hyvä rouva; samassa merkityksessä kuin asessori B. Minusta spiritismi on vallatonta ilvehtimistä salaperäisillä luonnonvoimilla. Useimmiten herkkäuskoista kuvittelua, joskus petosta, jolla koetetaan koota rahaa ja mainetta. Spiritismi on veltostuneen uteliaisuuden julkean rohkeaa leikkiä:
Der Mensch versuche die Götter nicht und begehre nimmer und nimmer zu schauen was sie gnädig bedecken mit Nacht und Grauen.
— Mutta olettakaamme, että muutamia spiritistejä todellakin ohjaa totuuden kaipaus.
— Mahdollisesti kyllä. He lukekoot silloin Luukkaan 16:nnen luvun. "Elleivät he usko Moosesta ja profeettoja, eivät he myöskään usko, vaikka kuolleet nousisivat haudoistaan."
— Te esititte yhden todistuksen, että nuo luulotellut henget valehtelivat. Tiedättekö useampia samanlaisia?
— Montakin. Tunnolliset spiritistit tunnustavat itse, että nuo valehenget tavallisesti "ovat hyvin alhaisella moraalisella asteella". Ne saattavat olla poikamaisia, säädyttömiä, pilkallisia, jopa aivan halpamaisiakin. Niiden tavallisin valhe on, että ne ottavat itselleen kuuluisia historiallisia nimiä. Yhtä tavallisesti ne antautuvat vahvistamaan kysyjäin tyhjiä kuvitteluja, enkä minä siitä niitä moiti, sillä nehän suorastaan lienevätkin vain kysyjäin omia hourekuvia. Muistan erään merkillisen todistuksen, joka on Zürichissä 1861 painetussa Maksimilian Pertyn kirjassa "Ueber die mystischen Erscheinungen des menschlichen Lebens".
— Jonkun tiedemiehenkö? Olkaa hyvä, kertokaa!