— Mitä te puhutte tyhjistä sydämistä? sanoi tohtori Rabe Biisamille. — Ellei tuo pulpahtanut kuin lähteensuoni metsänrinteestä, niin sanonpa olevani tuiki tyhjä musiikista.
— Kyllä äänestä hyvä tulee, vastasi Biisami lämpimästi, taputtaen kainoa tyttöä olkapäälle. — Ääniaines on erinomainen, sisällä on hyvä kajahtelu, ja mitä vielä koulutuksesta puuttuu, sen täydentävät uutteruus ja hyvät opettajat. Minulla on muutamia ystäviä Parisissa; jos sallitte, niin raivaan teille tien ensimmäisten tulikokeiden läpi. Voi, neiti Hedmansson, miksi en minä ole saanut opettaa teille ensi asteikkoja? Kun kerran kuulette konserttisalin kaikuvan kättentaputuksista, soisin voivani sanoa: tuo pikku tyttö on ollut minun oppilaani!
Anna Hedmansson katseli katselemistaan merelle eikä vastannut mitään. Hän oli salon asukas, lapsi parka, hänen laulunsa oli todellakin kuin jylhästä vuoresta kumpuava lähteensuoni, ja konserttisalin ajatus peloitti häntä.
— Luonto on kaunopuheinen, kun se vain saa sanat, huomautti neiti Hemming. Eikö täällä ole ketään muuta, joka kastaisi siveltimensä mereen?
Eversti Hemming nauroi:
— Kasta sinä käsilaukkusi!
— Se on mennyttä! Luonnon kolmesta valtakunnasta ei löydy pelastavaa luutnanttia. Mutta dosentti Sumulla, joka maalasi silmiemme eteen Hämeenkankaan, on arvattavasti useampiakin luonnonkuvauksia salkussaan?
— Kapteeni Videstrand on meistä eniten painiskellut luonnonvoimien kanssa, vastasi dosentti.
Kapteeni Videstrand oli huomaavinaan, että tohtori Rabella oli jo valmiina jokin uusi luonnonihme, samanlaatuinen kuin vedenkorkeusmerkki.
Rabe pyyhkäisi kädellään otsaansa ja sanoi nähneensä viime yönä unta. Hän oli ollut alkuajan maailmassa ja nähnyt titaanien heittävän palloa meidän aurinkokuntamme kiertotähdillä. Se oli tapahtunut niin varomattomasti, että useimmat pallot olivat jääneet aurinkoon nähden viistoon asemaan, ja siten oli niille kasaantunut kaikki se vaiva ja puuha, joka johtuu vuodenajoista. Rabe oli kysynyt, eikö maapallo saata päästä vapaaksi tuosta rasituksesta, ja hänelle oli vastattu maan saaneen vuodenajat, jotta Hengistin matkustajat kerran keksisivät sopivan keskusteluaineen.