— Mikä herrasmies se oli? Oletteko kuullut mitään hänestä?
— Onhan sitä kuultu. Hän oli sotaupseeri. Häntä sanottiin Luutnantiksi.
— No, miksi hän asui siellä niin kaukana ihmisistä? Oliko hän metsästäjä?
— En tiedä. Toholammin tähden sanotaan hänen siellä asuneen.
— Mikä on Toholampi?
— Kohtahan tästä sinne tullaan.
Muutamien minuuttien kuluttua näkyi vasemmalla puolen tietä sellainen kattilan muotoinen laakso, joista seutu oli varsin rikas, ja sen pohjassa pieni lampi, mutta ei matalavesinen eikä pehmeärantainen, jommoista lammella tavallisesti tarkoitetaan. Luultavasti se oli ennen ollut paljon laajempi, mutta vähitellen kuivunut, niin että ainoastaan laakson syvin kohta enää oli veden vallassa, eikä sen ala ollut suurempi kuin pikkukaupungin tori. Sen vesi oli melkein mustaa, rannat paljaat; lähelle rantaa oli kaatuneen hongan latvapuoli hautautunut syvyyteen, jota vastoin suuret juuret olivat ilmassa vedenpinnan yläpuolella. Muuten ei näkynyt mitään muita ihmisten jättämiä jälkiä kuin joitakin seipäitä, joita kaukana asuvat emännät olivat lyöneet rantaan liuottaakseen hamppuja, heillä kun ei ollut vettä lähempänä. Vaikutelma oli niin yksinäinen, ettei luullut henkäyksenkään koskaan eksyneen ympäröivältä kankaalta tuolle kuolonhiljaiselle lammelle.
— Onko se syvä? kysyin minä osoittaen lampea.
— Mikä sen tietää. Kysykää ahvenilta! Sanotaanhan sitä kyllin syväksi hautaamaan ihmisiä vaunuineen.
Minä käskin kyytimiehen pysähtyä, laskeuduin kärryistä ja menin rantaan. Pitkä, solakka koivuriuku oli rannassa. Minä kiipesin niin pitkälle, kuin pääsin liukasta, mustanharmaata honganrunkoa, joka oli suistunut veteen, otin koivunsalon ja koetin mitata syvyyttä. Salko ei tavannut pohjaa. Siitä liikkeestä, minkä siten sain aikaan vedessä, näytti pinta siellä täällä värehtivän pakenevista kaloista. Luultavasti niitä olikin lammessa paljon, ne kun saivat olla rauhassa ihmisten saaliinhimolta, joten vain joku silloin tällöin joutui harhailevan vesilinnun ahdistettavaksi. Kohta katosivat nuokin vähäiset kareet vedenpinnalta, kaikki oli taaskin hiljaa kuin haudassa.