— Varsin hyvin, kyllä me sen tunnemme; jättäkää Kelpo omaan arvoonsa! kiiruhti neiti Hemming puuttumaan puheeseen.
— No niin, minä siis vain lisään, että Kelpo oli sukkelin lintukoira, mikä koskaan on noutanut kurppia Bessarabian soilta. Eräänä pilvisenä iltapäivänä syyskuussa Stanislaus ja minä ratsastimme kapeaa polkua pitkin pauhaavan virran vartta, joka juoksi kaupungin ohi. Vähän matkan päässä näkyi korkea silta, mistä maantie meni kosken poikki. Kaksi poikaa oli sillan alapuolella joissakin kalastuspuuhissa; arvattavasti he pyydystelivät nahkiaisia, jotka tähän vuoden aikaan pyrkivät ylös koskista. Meidän katsellessamme heitä kuului jyrinää, kahdet raskaat vaunut ajoivat sillalle, ja pojat katsahtivat ylös. Samassa näkyi punainen esine liihoittelevan alas melkoisen korkealta sillalta, putoavan koskeen ja katoavan.
— Mikä se oli? huudahdimme molemmat yhtaikaa.
— Matka oli niin pitkä, ettemme voineet erottaa esinettä, mutta luultavasti oli jokin mytty tai saali pudonnut vaunuista.
Me emme olisi sen enempää huolehtineet tuosta vähäpätöisestä tapauksesta, jollemme olisi nähneet molempien poikien hyvin kiireesti kiipeävän kivien yli, samanpuoleiselle rannalle, missä mekin olimme. Me ratsastimme lähemmäksi ja kysyimme, mihinkä heillä oli niin kiire.
— Ihminen! Ihminen! huusivat he. Joku on pudonnut sillalta koskeen.
Joki juoksi meihin päin. Me olimme näkevinämme jotain punaista, mikä kovassa virrassa milloin kellui pinnalla, milloin jälleen peittyi pyörteisiin.
— Kelpo! huusin minä. Tuo!
Viisas koira oli vilauksessa rannalla, hyppeli vainuten kiveltä kivelle ja syöksähti viimein rohkeasti pauhaavaan virtaan.
Me hyppäsimme maahan, jätimme hevoset poikien huostaan ja riensimme mekin rantaan. Kelpo sai taistella ankarasti syyssateista paisuneessa väkevän vuolaassa joessa. Milloin pyörteet tempasivat sen mukaansa, milloin se taas jaloillaan sai kiinni kivestä ja pysähtyi viimein toisella rannalla olevaan pieneen lohipatoon, joka oli tehty vähän ulommaksi jokeen; siinä se koetti pitää kiinni jotakin uivaa esinettä. Esine näytti olevan koiralle liian raskas; me juoksimme lähemmä ja näimme sen hampaissa punaisen vaatteen.