— Ja semmoista luonnollista kiitollisuuden osoitustako te pidätte jonakin muuna?
Barthold kohautti olkapäitään.
— Käden suuteleminen voi toisinaan merkitä enemmän kuin kymmenen huulten suutelemista.
— Joutavia! Tuo ei ole mitään todistelua, vaan joko luulottelua tai keinottelua.
— No, mitä siitä sanotte, että he ovat kahdesti tavanneet toisensa meidän asuntomme puutarhassa sillä aikaa, kun me muut olimme kello kymmenen aikaan aamupäivällä harjoittelemassa raastuvassa?
Mieleeni muistui, että Stanislaus oli kaksi kertaa ollut poissa aseharjoituksista siihen aikaan päivästä. Tämä naistenvihaajan edistys tuntui minusta melkein uskomattomalta.
— Ja mitä tarkoitatte sillä, että uskotte minulle nämä asiat? kysyin minä lyhyesti.
Euroopan Herkuleen hyveiden joukossa ei ollut liiallista hienotunteisuutta. Hän työnsi tuolinsa vielä lähemmäksi, koetti vielä kerran tutkia, kuinka paljon minä ehkä siedän, ja vastasi matalalla äänellä:
— Hän saakoon tytön!
— Mitä tämä tietää, hyvä herra?