— Vasen korva! — virkkoi jesuiitta kylmästi.
Seppä teki työtä käskettyä. Kidutettu sotamies vain hymyili.
— Tämä on inhoittavaa! — huudahti vieressä makaava Bertel. — Tapa meidät, jos tahdot, mutta tapa pian!
— Ja kuka on sanonut, että aion tappaa teidät? — vastasi isä Hieronymus. — Päinvastoin on omassa vallassanne, tahdotteko jo tänä yönä päästä vapaaksi.
— Ja mitä vaadit minulta?
— Te olette urhoollinen nuori mies, luutnantti Bertel! Minua surettaa, että kuningas niin häpeällisesti ja niin väärin on ottanut teiltä sen arvon, jonka olette verellänne ansainnut.
— Vai niin, vai surettaa se sinua? Entäpä sitten?
— Teidän sijassanne minä kostaisin.
— Kostaisinko? Niinpä niin, olenhan sitä tuuminut.
— Te kuulutte Kustaa Aadolfin henkivartioväkeen. Te tiedätte kai, mitä oikeauskoiset, katoliset ruhtinaat antaisivat sille, joka elävänä tai kuolleena toimittaisi kuninkaan heidän käsiinsä?