— Sen takana seisoo yötä päivää kaksi aseistettua vartijaa.
Kunnon kapteeni vaipui surullisiin mietteihin. Aika kului, tuli ilta, tuli yö. Nunnaa, jonka olisi pitänyt tuoda iltaruokaa, ei näkynyt eikä kuulunut. — Juhla alkaa paastolla, mutisi kapteeni. — Sanokaa minua punasilmäiseksi särjeksi, jos en katkaise niskaa siltä huolimattomalta nunnalta niin pian kuin hän taas näyttäytyy.
Samassa aukeni ovi ja nunna astui sisään, tällä kertaa kuitenkin ilman seuralaisia. Larsson katsahti merkitsevästi tovereihinsa, teki nopean hyppäyksen, tarttui nunnaa kaulaan ja piti häntä kiinni seinää vasten. — Hiljaa, siivosti, arvoisa abbedissa, — ivaili kapteeni, — jos päästät pienimmänkään äänen suustasi, olet hukassa. Oikeastaan minun kai pitäisi heittää sinut ikkunasta ulos Mainiin uimaan, opettaakseni sinulle suurempaa täsmällisyyttä. Mutta minä armahdan sinua. Sano minulle vain, kurja toriämmä, mikä on tarkoitus sillä roviolla, jota rakennetaan tuolla torilla, ja ketä siellä aiotaan kärventää.
— Kaikkien pyhäin nimessä, puhukaa hiljaa, — kuiskasi nunna tuskin kuuluvasti. — Minä olen Kätchen ja olen tullut teitä pelastamaan. Suuri vaara uhkaa teitä. Huomenna odotetaan piispaa tulevaksi, ja isä Hieronymus, teidän ja kaikkien suomalasten leppymätön vihollinen, on vannonut polttavansa teidät elävältä pyhimysten kunniaksi.
— Sinun pieni, hieno kätösesi! — huudahti Larsson ihastuksissaan. — Kunniani kautta, olenpa minä koko kollo, kun en sitä heti paikalla tuntenut. No niin, ihana ystäväni, Pyhän Pirkitan kunniaksi otan minä sinulta tuossa paikassa suudelman…
Ja kapteeni piti sanansa. Mutta Kätchen riuhtaisihe irti ja virkkoi: —
Jos ei junkkeri pysy aloillaan, saa hän paistua roviolla, se on varma.
Pian, sitokaa minut sängyn jalkaan ja solmitkaa huivi suuhuni.
— Sitoako sinut sängyn jalkaan? … — kysyi kapteeni veitikkamaisesti.
— Pian! Vartijat ovat saaneet viiniä ja nukkuvat mutta kahdenkymmenen minuutin kuluttua tulee isä itse heitä tarkastamaan. Te otatte heidän takkinsa ja kiiruhdatte ulos. Tunnussana on: "Pietari ja Paavali."
— Entä sinä itse? — kysyi kapteeni.
— Minut tavataan sidottuna. Minulle on tehty väkivaltaa ja suuni tukittu.