Toisen kerran komensi kenraali pysähtymään ja tuomaan luoksensa vapisevan oppaan. — Roisto, — karjaisi Bertelsköld, — sinä olet pettänyt meidät. Valitse toinen tai toinen! — Ja toisessa kädessään kilisteli hän tukaateilla täytettyä kukkaroa, toisella osoitti hän hirttonuoraa.
Opas itki ja rukoili armoa. Turhaan. Kreivi pysyi järkähtämätönnä.
Nuora kiinnitettiin korkean lehmuksen oksaan ja ansa pantiin onnettoman
kaulaan, samalla kuin täyttä kukkaroa kilistettiin hänen korvissaan.
Myrsky kiihtyi.
Sotajoukon asema oli todella hyvin vaarallinen. Petettynä ja eksyneenä tuntemattomaan erämaahan ja vihollisten ympäröimänä oli se alttiina hyökkäyksille takaapäin, voimatta soiden ja pimeän tähden muodostaa säännöllistä rintamaa. Eikä sateen vuoksi voitu edes ampuma-aseitakaan käyttää. Mutta luottamus johtajan onneen oli niin suuri, ettei kukaan vielä ollut kadottanut toivoa pelastuksesta — ja juuri tämä luottamus oli epäilemättä sotajoukon pelastus, sillä ilman sitä olisi kaikki ollut hukassa.
Kreivi Bertelsköld osoitti, että hän oli tämän luottamuksen ansainnut. Ei hetkeksikään kadottanut hänen äänensä käskevää rauhaansa; kaikki hänen antamansa käskyt osoittivat selväjärkistä mielenmalttia ja järkähtämätöntä päättäväisyyttä. Ainoastaan kaksi keinoa näkyi olevan jäljellä. Joko oli peräydyttävä samaa tietä kuin oli tultukin, ja sitten sijoituttava johonkin varustettuun paikkaan, jossa ainakin selkä olisi turvattu; taikka oli jäätävä yöksi siihen, varustus tehtävä ympärille ja niin hyvässä järjestyksessä kuin mahdollista aamun valkenemista odotettava. Molemmat ehdotukset näyttivät yhtä vaarallisilta ja yhtä mahdottomilta toteuttaa, mutta mitään muuta keinoa ei näyttänyt olevan jäljellä.
Mutta kenraali tuumi kolmatta ja vielä rohkeampaa keinoa. Kun eivät uhkaukset eivätkä houkutukset näkyneet auttavan, antoi hän irroittaa hirttonuoran oppaan kaulasta, vei hänet syrjään ja keskusteli hänen kanssaan kahden kesken, kenenkään kuulematta. Muutamat ovat olleet tietävinään, että kreivi oli kohottanut rahatarjouksensa kahdenkertaiseksi ja uhannut kiduttaa kavaltajaa tulisten hiilten päällä. Toiset taas luulevat varmuudella tietävänsä, että juutalainen oli saanut kreivin lupaamaan hänen uskonveljilleen suuria vapautuksia, ja että hän oli valalla vannonut hankkivansa heille vapaan pääsyn kaikkiin Ruotsin alusmaihin, joka heiltä tähän saakka oli ollut lain kautta kielletty.
Tämän keskustelun seuraus oli joka tapauksessa aivan odottamaton. Kenraali antoi sytyttää tulia ja kuljettaa kanuunat, hevoset ja kuormaston niille tien kohdille, missä maa oli kovempaa, jättäen näiden vartijoiksi noin 300 miestä, jonka jälkeen hän piti miehilleen kehoittavan puheen, luvaten voittoa, saalista ja lepoa, kunhan vain nyt täsmälleen hänen käskyjään tottelisivat. Mutta itse hän koko muun väkensä kanssa vetäytyi vain keveillä aseilla varustettuna muutamia satoja askelia jäljelle päin, sammutti soihdut, antoi uuden tunnussanan ja poikkesi sen tehtyään oppaan kanssa kaitaiselle syrjäpolulle, joka vei oikealle kädelle metsän sisään. Sotamiehet, jotka olivat tottuneet häntä sokeasti tottelemaan, seurasivat häntä sanaakaan sanomatta kolmimiehisinä riveinä.
Kulku oli ylen vaivalloista. Joka askelella kompastuivat miehet tuulen kaatamiin puihin tai vaipuivat vyötäisiään myöten suohon; puheleminen oli ankarasti kielletty, yö oli sysimusta, ainoastaan silloin tällöin leimahti jokin salama ja vettä valui virtanaan. Moni uupui ja jäi jälkeen, moni eksyi, mutta kaikki muut astuivat uupumatta vaikeaa tietä. Noin tunnin kuluttua päästiin ulos metsästä. Oli kierretty vihollisen ympäri ja vaikka olikin pimeä, voitiin erottaa suuri kenttä, ja kaukaa kuului ihmisääniä.
Kreivi Bertelsköld tarkasteli nyt väkeään niin hyvin kuin pimeässä taisi, antoi miesten hiukan hengähtää ja vahvistaa voimiaan viinillä. Sen jälkeen uudisti hän lupauksensa voitosta ja saaliista. — Tuolla, pojat, — ja hän osoitti vasemmalle, mistä äänet kuuluivat, — tuolla on vihollisemme. Hän väijyy meitä murroksensa takana niinkuin susi saalistaan; hän on niin varma voitostaan, ettei edes huoli tulla sitä ottamaan. Me säästämme hänen jalkavaivojaan ja tervehdimme häntä tavalla, jota hän kaikista vähimmin odottaa. Älkää luulko, että nuo roistot ovat tulleet tyhjin käsin. Aateli on täällä lähtenyt sotaan talonpoikien kanssa; niillä on sekä ruokaa että viiniä, joka tulee meille mainiosti maistumaan. Ja tässä on meillä edessämme lakeus täynnä rikkaita aateliskartanolta; päivän koittaessa ovat ne meidän ja minä sallin teidän niitä ryöstää. Jos voitamme, tulee teistä jokaisesta rikas mies, mutta jos häikäilemme, ei kukaan meistä pääse täältä hengissä.
Suostumuksen hyminä kuului miesten riveistä. Vaara, kosto ja saaliin himo, kaikki vaikutti heidän mieliään rohkaisevasti. Nyt lähdettiin taas liikkeelle mitä suurimmalla varovaisuudella. Puro tuli eteen; sen poikki kahlattiin; puoleksi korjattu viljapelto tallattiin. Niin viisaasti ja varovasti liikkui väki, etteivät liettualaiset tienneet vaarasta ennenkuin se jo oli liika myöhäistä. Kiinnittäen kaiken huomionsa metsään ja murrokseen, odottivat he joka hetki ruotsalaisia siltä taholta, ja huvittelivat itseään myrskyn aikana viinillä ja ruualla, jota olivat tuoneet mukanaan aateliskartanoista.
Kiväärien sijasta, jotka eivät sateessa mihinkään kelvanneet, oli Bertelsköld varustanut väkensä osaksi keihäillä osaksi miekoilla. Tultuaan aivan vihollisen selän taa, karkasivat suomalaiset ja liiviläiset hurraata huutaen liettualaisten leiriin. Ennemmin olisivat nämä luulleet taivaan voivan maahan pudota. Syntyi mitä kauhein sekasorto. Vaikka vihollinen olikin kahtakymmentä kertaa voimakkaampi, joutui se, ollen osaksi aseitakin vailla, niin hämmästyksiinsä, että hajaantui heti paikalla kaikille haaroille. Kauheasti, lakkaamatta ja säälittä tekivät suomalaisten keihäät ja miekat tuhoaan; se ei ollut enää taistelua, se oli teurastusta, raakaa, säälimätöntä murhaamista; kolmatta tuhatta henkeä kaatui voimatta puolustautuakaan, loput pakenivat minne pääsivät; verinen, kuolleiden ja haavoitettujen peittämä leiri, joka sitäpaitsi oli täynnä aseita, ruokavaroja ja kaikenlaista muuta saalista, oli vajaan tunnin kuluttua ruotsalaisten hallussa.