Tämä taru tietää kuitenkin kertoa, että tutkintoa jatkettiin Turun hovioikeuden edessä keskipalkoilla syyskuuta 1671, ja kun moiset tutkinnot usein tarjoavat merkillisiä kuvauksia ajan tavoista ja mielipiteistä, lienee huvittavaa seurata hiukan sen kulkua.
Hovioikeuden istuntohuoneen ahtaassa eteisessä seisoi syytetty vartijoiden ja todistajain ympäröimänä; viimeksimainittujen joukossa oli useita lapsiakin. Ulkopuolella oleva tori ja talon rappuset olivat täynnä uteliaita, jotka levottomuudella seurasivat tutkinnon kulkua.
Vihdoinkin näyttäytyi hovioikeuden vahtimestari eteisessä ja kutsui syytetyn sisään. Jaana seurasi häntä horjuvin askelin. Hänen voimansa olivat murtuneet vankilan huonosta ilmasta ja pitkällisistä kärsimyksistä; hänen silmissään hehkui outo tuli; hän katseli ympärilleen sekaisin silmin; hänen ennen siisti pukunsa oli käynyt repaleiseksi ja vaalennut, takkuinen tukka ympäröi kuihtuneita, vaaleankeltaisia kasvoja.
Istuntohuoneen suuren pöydän ympärillä näkyi vain muutamia hovioikeuden jäseniä. Presidentti, valtioneuvos Sparre, oli matkustanut Tukholmaan. Pöytäkirjuri, harmaapäinen Juhana Gartzius piti pöytäkirjaa ja yleinen syyttäjä Laurentius Wigelius luki syytöskirjan. Läsnä oli myöskin kaksi noitakommissionin jäsentä, joista toinen maallikko, toinen pappi.
Wigeliuksen esitys tarkoitti todistaa sitä, miten tuo kauhistava noituus, Jumala paratkoon! näinä pahoina aikoina oli niin nopeasti lisääntynyt, ettei enää ilman sääliä ja surkua voinut nähdä, kuinka monet lunastetut sielut saatanan viekkauden kautta olivat iankaikkiseen kadotukseen joutuneet. Ja hän katsoi asian epäilemättömän todellisuuden olevan, mitä siihen jumalattomat filosofit sitten vastaan uskaltanevatkin väittää; kuitenkin tahtoi hän asian enemmäksi todistamiseksi esittää hänen korkea-arvoisuutensa piispa Gezeliuksen todistuksen tästä asiasta hänen kirjoituksessaan encyclopedia synoptica, jossa selvästi ja suurella opilla selvitetään, että noita-akat, perkelettä avukseen huutamalla, voivat vahingoittaa viljan kasvua, tuhota karjan, tehdä ihmiset ontuviksi, kuuroiksi ja sokeiksi, jopa panna sarvia ihmisten päähän, niellä talonpoikain hevosia ja kärryjä sekä harjoittaa kaikenlaista muuta sietämätöntä ja hävytöntä ilkeyttä.[8] On myöskin arvoisa ja oppinut Dominus Enevald eräässä disseriatione theologicassa täysin todistanut, että Pragin torilla oli poppamiehen nähty nielevän vatsaansa elävän porsaan. Ja on kaikille hyvin tunnettua, ei ainoastaan, että pahat naiset ovat aina viimeisiin aikoihin saakka harjoittaneet pirullisia konstejaan, niinkuin oikeudenkäynti korkea-arvoisen piispan ja Dominus Alanus-vainajan[9] lesken välillä selvästi osoittaa, vaan myöskin että monta sellaista ennen vanhaan sekä täällä että Ruotsissa on tuomittu ja noituudesta poltettu, ilman että tässä metelissä vielä mitään näkyvämpää diminuatiota on huomattu, vaan on se päinvastoin yhä itsepintaisemmin continuerannut, kuta kauemmin sitä on kestänyt.
— Nyt, — jatkoi sitten syyttäjä, — on täällä saapuvilla oleva nainen, Mustaksi Jaanaksi kutsuttu, puolittain syylliseksi todistettu monenlaisiin synnillisiin vehkeisiin ja pirun kanssa seurusteluun, joita kaikkia tässä kävisi liian pitkäksi luetella. Mutta koska hän ilmeisestä ilkeydestä yhä nämä tekonsa kieltää ja koska myöskin hänen päälleen pantu vesikoetus, paholaisen toimen kautta, on epäilyksen alaiseksi osoittautunut, tahtoo syyttäjä, korkeimmasta käskystä, hänelle vielä näistä asioista kysymyksiä tehdä ja hänet todistajain kautta langettaa, tehden kaiken tämän Jumalan kunniaksi, totuuden edistämiseksi ja monen syntisen sielun iankaikkisesta kadotuksesta pelastamiseksi.
Tämän esipuheen jälkeen ryhdyttiin tutkintoa pitämään. Alussa vastasi Jaana kaikkiin kysymyksiin miltei uhkamielisesti. Kysymykset olivat pääpiirteissään seuraavat.
Kysymys. Missä hän oli syntynyt ja miten oli tänne tullut. — Vastaus. Oppelsbachin kylässä lähellä Augsburgia Baierin maassa. Joutui kahdenkymmenen vuoden vanhana naimisiin suomalaisen sotamiehen kanssa ja seurasi häntä, monien retkien ja seikkailujen perästä, tähän maahan v. 1640. Joutui kohta sen jälkeen leskeksi ja on asunut miehensä tuvassa Mainiemen maalla.
Kysymys. Miksi kutsutaan häntä Mustaksi Jaanaksi, ja eikö se ole saanut alkuansa siitä, että hänen katsottiin osaavan noitua. — Vastaus. Häntä kutsutaan mustaksi syystä, että hän aina pitää surupukua. Hän suree miestään, uskoaan ja isänmaataan.
Kysymys. Mitä uskoa hän tunnustaa. — Vastaus. Oikeauskoisen yleisen roomalaisen kirkon uskoa.