Kysymys. Onko lukenut suolasta. — Vastaus. Välistä on lukenut sairaita ihmisiä parantaakseen. Se ei liene mikään synti. — Kysymys. Oliko hänen tapana lukea sairaiden lehmien ylitse. — Vastaus. (Vähän mietittyä). Oli. — Kysymys. Mitä sanoja oli hän siihen käyttänyt. — Vastaus. Näitä sanoja: "Neitsyt Maria valitti: lehmäni on huutavassa hukassa; se on paraneva, sanoi Jeesus. Jeesus meni palavalle vuorelle ja näki nuo mielettömät naiset. Manaan sinua, mieletön nainen, sinä saat minulta omani jälleen, täynnä kuin munan, punaisena kuin kukon, ennen kolmea auringon kiertoa, merkittynä tai ristittynä." [11] — Joka merkittiin.
Kysymys. Voiko hän parantaa olutpanoksen ja mitä siihen käyttää. — Vastaus. Otan sitä varten katajaa, pihlajaa ja kanervaa, hakkaan ne hienoksi ja sekoitan veteen. Sillä vedellä pesetän minä olutastiat. — Kysymys. Hankkiiko hän myöskin vointeko-onnea ja millä tavalla. — Vastaus. Panen harmaakiven kiehuvaan veteen ja pesen sillä vedellä kirnun. Se ei ole syntiä. — Monta todistajaa huudettiin esiin ja vakuuttivat he, että niin oli tapahtunut. Varoitettiin heitä vasta sellaista taikuutta harjoittamasta. Arvion kylän akat lupasivat itkien, etteivät koskaan sellaista taikuutta enää harjoita.
Kysymys. Eikö hän erään kerran ollut kieltäytynyt tulemasta häihin ja uhannut muuttaa hääväkeä susilaumaksi. — Vastaus. Emäntä oli minut kutsunut, mutta isäntä ajoi ulos ovesta. Kun muutamat heittivät kiviä jälkeeni, sanoin minä heille: "te elämöitte kuin sudet metsässä."
Todistajat kutsuttiin sisään ja vakuuttivat he Jaanan heille huutaneen: "muuttukaa susiksi metsässä!" Kohta sen jälkeen oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka olivat kiviä heittäneet, juossut häätupaan huutaen ja käsiään huitoen, tahtoen purra jokaista, joka eteen sattui. Parani kuitenkin, kun pappi oli hänelle lukenut. Tähän vastasi Jaana, että poika oli ollut oluesta päissään. Joka kiellettiin, ja todistus pöytäkirjaan merkittiin.
Kysymys. Oliko totta, että hän oli lehmän selässä ratsastanut, ehdyttänyt sen sitten kuiviin eikä koskaan parantanut. — Vastaus. Sitä ei hän ollut koskaan tehnyt. — Todistaja todisti nähneensä Jaanan voihin sylkevän, ja kohta oli se muuttunut palaneeksi. Kun hän kävi kylässä, tapahtui usein, että karja pysähtyi häntä katsomaan. Joka merkittiin.
Tutkinto siirtyi nyt syytteen tärkeimpään osaan, kysymykseen hornanretkistä. Kysymyksiä tehtäessä oli sali vähitellen tullut täyteen sisään kutsutuita todistajia, joista suurin osa oli naisia ja lapsia, ja kaikkien kasvoilla kuvastui vuorotellen kauhu, viha ja kiihkeä uteliaisuus. Juuri tällaiset mielettömät, kaikissa muissa asioissa ymmärtäväisten ja arvossapidettyjen miesten toimeenpanemat tutkinnot ne juuri olivat omiansa vahvistamaan rahvaan uskoa taikuuteen ja sen kauhistavaan todellisuuteen.
Kysymys. Onko totta, että hän pääsiäisöinä, ja sillä välinkin, oli ajanut hornaan, palvellut pirua ja samaan suureen syntiin viekoitellut pieniä, viattomia lapsia, sekä miten se oli tapahtunut. — Vastaus. Sitä en ole koskaan tehnyt. Kaikki, mitä ihmiset siitä ovat sanoneet, on pelkkää taikauskoa ja valhetta. Hän voisi ottaa Jumalan todistajaksi siinä asiassa. — Kehoitettiin uudelleen tunnustamaan ja hän antoi siihen samanlaisia vastauksia.
Nyt kutsuttiin todistajat esille. Ensimmäinen heistä, myllärin vaimo, todisti, että hän eräänä helluntaiyönä oli nukkunut myllyssä, kun mies oli ollut matkoilla. Keskiyön aikana oli hän herännyt siihen, että saatana enkeleineen tuli suurella jymäkällä lentäen, ja kohta sen perästä neljä tai viisi noita-akkaa, joiden joukossa oli myöskin Musta Jaana, ratsastaen luudilla; ja heillä oli kullakin ollut selässään kuorma varastettuja villoja. Silloin oli piru punninnut villat väärällä puntarilla ja huomannut ne aivan riittämättömiksi, jonka jälkeen hän oli puntarin varrella takonut noita-akkoja selkään ja sanonut heille: "tuppateera! tuppateera!" [12] Kun noita-akat olivat tulleet, olivat he sanoneet: "nyt olemme täällä, herra." Ja kun olivat menneet: "nyt me menemme, herra." Ja jokakerta, kun olivat paholaista puhutelleet, olivat he sanoneet: "seis, piru!" ja hän oli vastannut: "piru seisoo." Ja koko yön oli vesirattaasta kuulunut kummaa sihinää ja suhinaa, mutta todistaja oli maannut nurkassa piilossa ja vetänyt säkit korvillensa. Kysyttiin, kuinka hän sitten oli voinut nähdä ja kuulla mitään. Vastasi, että hän välistä kauheasti peläten oli tirkistänyt säkkien peitosta. Sitten oli hän nukkunut hätäänsä, ja kun hän heräsi, oli kummitus kadonnut, ja mylly seisoi paikoillaan. Joka merkittiin.
Useat todistajat kertoivat toiset nähneensä toiset kuulleensa noita-akkojen pääsiäisen aikana ratsastavan läpi ilman ja oli joukossa ollut myöskin Musta Jaana. Heidät voidaan parhaiten nähdä kolme kertaa muutetun huoneen katolta. Ja joka kerta, kun noita-akat valmistautuvat lentämään, voitelevat he itseään pukinsarvessa säilyttämällään rasvalla, ja hokevat sitä tehdessään: "pitkin poikin, ilmass' loikin." Jonka tehtyään he lentävät kuin linnut lakeisen läpi, loukkautumatta. Mutta yksi heistä on erehdyksestä sanonut: "pitkin poikin, maassa loikin"; jonka jälkeen oli kolhinut itseään puihin ja seiniin ja siitä ruhjoutunut kuoliaaksi. Ja jos he lentäessään tulevat liian likelle kirkontornia, niin kohta se vetää heidät puoleensa ja musertaa palasiksi y.m.s.
Kun todistajia moneen kertaan oli varoitettu puhumaan ainoastaan sitä, mitä tiesivät Jaanasta kertoa, todistivat useat heistä, että heidän lapsensa olivat olleet poissa yöllä, ei kukaan tietänyt missä, ja heidän vuoteisiinsa oli pantu kivi tai puupalanen. Ja kun lapset toisena aamuna olivat palanneet, oli heiltä kysytty: "oletteko olleet hornassa yötä?" johon he ovat vastanneet siellä olleensa; ja kun heiltä oli kysytty, oliko musta Jaana heidät sinne vienyt, olivat he sen itkien myöntäneet. Äitejä käskettiin tuomaan lapsensa esille, joka tapahtui; ja selvästi näki, että lapset suurella pelolla katselivat syytettyä, ja useita heistä ei saatu suutansa avaamaan, ennenkuin Jaana oli viety toiseen huoneeseen.