— Ne kavaltajat! Jatka!
— Läsnä oli 235 aatelismiestä. Ensimmäiseen palstaan kirjoitettiin 137 nimeä, toiseen ei yhtään. Tunnethan Cederhjelmin?
— Sukkelin mies ja suurin veijari Tukholmassa — lähinnä veljeäni.
— Paljon kiitoksia. No niin, hänellä oli olevinaan hyvin kiire, tuhri jotakin ensimmäiseen palstaan ja riensi sitten tiehensä kiihtyneenä. Kun tarkastettiin hänen tuherrustaan, havaittiin se näin kuuluvaksi: "att anmoda hennes höghet nekar jag intet är det nyttigt för oss och henne, Carl Gustaf Cederhjelm".
— Hän oli hallitsijan asettamista vastaan?
— Taikka sen puolella, — miten kukin tahtoo ymmärtää. Kaikki riippuu siitä, kummalleko puolelle sanaa "intet" pilkku pannaan.
— Oikein sinun tapaistasi. Minua ihmetyttää, ettet sinä itse…
— Minä en kirjoittanut kumpaankaan palstaan. Mahdotonta, sarvikuono katsoo parhaaksi olla mieltänsä ilmaisematta, ja hänen politiikkansa on tätä nykyä minunkin politiikkani. Mutta asiain nykyisellä kannallaan ollen luulen minä prinsessan ennemmin tahi myöhemmin pääsevän voitolle ja silloin ei hän ikinä unohda, että olemme hänen etujaan vastustaneet. Me voilá. Olen oleva sinulle suuressa kiitollisuuden velassa, jos ilmaiset prinsessalle, että minä olen hänen hartaimpia puoluelaisiaan ja työskentelen hiljaisuudessa hänen eduksensa.
— Arvasin siis oikein; huomasit minun voivan olla sinulle hyödyksi, ja muistit, että sinulla on sisar. Torsten — ei minulla ole suuria vaatimuksia ystävyydestäsi, mutta sinä tiedät, mitä minä ajattelen valtiollisista vehkeistäsi. Mitä hyödyttää tuo puolinaisuus, joka imartelee ja pettää kaikkia puolueita? Eilen olit kuningasmielinen, tänään olet hesseniläinen, huomenna holsteinilainen, ylihuomenna vähän sitä, vähän tätä tai et mitään. Valitse puolueesi, _mon frère; ainakin on sinulla kolme osaa valittavana, ja mille puolelle kallistunetkin, aina on valtiollinen kykysi sinua auttava. Mutta salli minun sanoa sinulle: tuommoinen kaikkien puolueiden palveleminen hankkii sinulle vihamiehiä kaikkialla eikä ystäviä missään. Torsten, käytöksesi ei ole nimesi arvoinen, enkä minä aio ruveta kätyriksesi.
— Taas nuhdesaarna. Etkö ihmettele kärsivällisyyttäni, kreivittäreni, kun en ole pelästynyt sitä ankaraa varoitusta, millä minua viimeksi kunnioitit, kun pyysin sinua rupeamaan liittolaisekseni ja pitämään silmällä prinsessan puuhia ja toimia. No niin, en tahdo nyt siitä enää puhua…