Ruotsin senaikuinen suurin valtiomies, suomalainen kreivi Arvid Bernhard Horn, istui työhuoneessaan, yhdessä lähetystösihteerin kreivi Torsten Bertelsköldin kanssa sepittämässä kiertokirjettä ulkomaisissa hoveissa oleville Ruotsin lähettiläille. Kreivi Horn oli uljas ylimys, vartalo oli kookas, kasvot erinomaisen suorat ja säännölliset. Kasvojen arvokasta ilmettä lisäsi taapäin taivutettu, erinomaisella huolella kammattu tekotukka, joka pöyheinä kiharoina valui hänen niskalleen ja kaulalleen, nenä oli kyömy, alahuuli paksunlainen, ja lujaa luonnetta osoittava suu muutenkin ulkoneva — otsa korkea ja kaunis, silmät suuret, vaaleansiniset ja terävät. Koko hänen pukunsa oli hänen työhuoneessakin ollessaan mitä suurimmalla huolella hoidettu ja erinomaisen aistikas; kirjaellussa sinisessä yönutussa ja mustissa alusvaatteissa ei näkynyt pienintäkään tahraa eikä ryppyä; hienot silkkisukat peittivät pohkeita, joissa ei ollut moitteen sijaa, ja jalat oli pistetty ylen hienoihin samettitohveleihin. Huonekin oli erittäin komeasti sisustettu siihen aikaan vallitsevaan ranskalaiseen tyyliin ja olisi, vaikka ajat olivatkin köyhät, voinut vetää vertoja mille Ludvig XIV:n ministerin Versaillesissa olevalle työhuoneelle tahansa.
Kreivi nousi istuimeltaan ja läheni Bertelsköldiä, ontuen vielä sen haavan johdosta, minkä 13 vuotta sitten oli saanut polveensa Väinäjoen yli mentäessä. — Joko se on valmis? — kysyi hän tottuneen esimiehen päättäväisellä ja kuitenkin kohteliaalla äänellä.
Bertelsköld ojensi hänelle konseptin, jonka kreivi tarkkaavasti luki läpi. — "Teidän on hovissanne mitä tarkimmalla huolella pidettävä silmällä niitä yrityksiä, joihin mahdollisesti ryhdytään vallanperimyksen järjestämiseksi Ruotsissa, sillaikaa kun Hänen Majesteettinsa, kaikkien uskollisten alamaistensa iloksi, vielä elää ja on täysissä voimissa. Kaikella ahkeruudella on Teidän koetettava estää semmoisia puuhia, jotka voisivat olla Hänen Majesteetilleen ja valtakunnalle varsin vahingollisia ja loukkaavia, niin että niiden onnistuminen käy peräti mahdottomaksi siellä Teidän hovissanne. Kuninkaallisen senaatin tietoon on tullut, että parooni Görtziä käytetään semmoisiin tarkoituksiin Ranskan hovissa. Senaatti on kunink. kansliakollegion välityksellä antanut lähettiläs Cronströmille käskyn masentaa Görtzin vaikutusvaltaa; jonka ohessa huomannette, että, paitsi Tanskaa ja valtakunnan hoitajaa, myöskin Hollannin ministeri on se, joka enemmän kuin muut vallat on tehnyt Hänen Majesteetilleen kiusaa ja tuottanut valtakunnalle vahinkoa … j.n.e."
— Hyvä on, — jatkoi kreivi, luettuaan kirjoituksen. — Minä näen, että olette tarkoituksen ymmärtänyt, ja minua ilahduttaa, että minulla on mies, johon saatan luottaa. Me tahdomme säilyttää kruunun Hänen Majesteetilleen niin kauan kuin mahdollista.
— Niin kauan kuin mahdollista, — toisti Bertelsköld, hienosti, melkein huomaamattomasti hymyillen.
— Tuo Görtz voi tulla meille vaaralliseksi, — jatkoi kreivi, ollen olevinaan ymmärtämättä Bertelsköldin kaksimielistä vastausta. Hän on valtioviisaudessa samanlainen kuin Kaarle XII on sotakentällä, mies, joka aina pelaa uhkapeliä. Jos sallimus kerran saattaisi nämä näin erilaiset ja kuitenkin näin yhtäläiset miehet yhteen, niin miehet semmoiset kuin te ja minä olisimme liikaa.
— Pelionni on epävakainen, vastasi lähetystösihteeri niinkuin ennenkin.
— Saatatte olla oikeassa. Pitäkäämme nyt vain huolta pelastuslautan hankkimisesta tässä uhkaavassa yleisessä haaksirikossa. Mitä uutta?
— Teidän ylhäisyytenne kenties ei tunne sitä huhua, jonka Suomesta tulleet pakolaiset tänä aamuna ovat levittäneet?
— Kun vihollinen sulki Suomen rantatien, ei hallitus ole saanut yhtään postia Pohjois-Suomesta.