— Kun valtioviisaat puhuvat rauhasta, he tarkoittavat sotaa. Minä tyydyn sodanjulistukseen.
— Kuulkaa minua, Eeva, tehkäämme se sanomattoman suuri uhraus, että siedämme toinen toistamme. Vaikka olemmekin vihollisuudessa keskenämme, niin olen yhtäkaikki teidän ystävänne enemmän kuin luulettekaan. Kun teidänlaisenne järkevä nainen…
— Oh, herra kreivi, te alatte imarrella! Totta on, teidän asemanne on arveluttava, te tarvitsette vaikutusvaltaa hänen majesteettinsa luona, mutta kääntykää kernaammin jonkun toisen puoleen, joka paremmin voi teitä auttaa.
— Jättäkää nuo pistopuheenne, näettehän, etteivät ne minuun pysty. Kun sanon teitä järkeväksi naiseksi, niin olen lausunut teille suurimman kohteliaisuuden, minkä mies voi naiselle lausua…
— Te erehdytte; silloin hän lausuu hänelle suurimman kohteliaisuuden, kun sanoo häntä sydämelliseksi.
— Sallikaa minun puhua loppuun. Te olette vielä vähän harvinaisempi, te olette lujaluontoinen nainen. Minä pyydän, älkää minua keskeyttäkö; miksikä teitä imartelisin? Tiedänhän, että vihaatte minua. No niin, vihatkaa minua, jos niin haluttaa, mutta tehkäämme liitto, sillä me voimme vahingoittaa toisiamme vihollisina ja auttaa toisiamme ystävinä. Sallimus on saattanut meidät yhteen kaidalle laudalle, johon sama kuula helposti olisi voinut sattua. Aika on lyhyt, minä käytän tilaisuutta hyväkseni ja pyydän teitä vaimokseni.
— Vaikka vihaamme toisiamme?
— Minä kunnioitan teitä, ja te pelkäätte minua. Siinä kaikki, mitä tarvitaan.
— Te petytte. Minä en pelkää enkä tarvitse teitä.
— Te olette itsenäinen ja rohkea; kaksi ominaisuutta, jotka voivat saattaa teidät korkeimpaan loistoon tai myös pikaiseen kukistumiseen, aina sen mukaan, kuinka niitä käytätte. Miettikää kerran elämänne päämäärää, miettikää sitä vakavasti ja viisaasti, niinkuin taidatte, jos tahdotte. Jos viisaasti mietitte, tulette huomaamaan, että prinsessa kumminkin kerta on tuleva kuningattareksi, ja silloin teillä minun puolisonani on mahdollisuuksia äärettömiin. Mutta jos sidotte kohtalonne nykyisyyteen, joka riippuu minkä tanskalaisen tykkijunkkarin kuulasta hyvänsä, ja jos hylkäätte liiton minun kanssani, niin etsikää itsellenne ajoissa leskenmaja Smoolannin kaukaisista metsistä, sillä maailma on kohta unohtava, että Eeva Rhenfeltiä oli olemassakaan.