— Hänen morsiamensa! Toivotamme onnea! Toivotamme onnea! — huusivat vieraat, keräytyen täytetyt lasit kädessä säikähtyneen tytön ympärille, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon. He eivät kuulleet ensi kertaa Kalle Sagerin kerskuvan läheisestä tuttavuudestaan Pohjanmaan porvariskuninkaan kanssa ja kaikista hänen rikkauksistaan, nuorin tytär niihin luettuna. Tuommoista pientä halpaa porvaristyttöä kohtaan sopi käyttäytyä miten tahansa.
— Maljanne, hempukkaani! - huusi yksi julkeimmista, tuo jo jotensakin humaltunut Gyllenfelt.
— Oo, juokaa vain — ei tämä ole tervaa, tämä juoma! — nauroi nuori keikari von Harzdorf, jolla oli sorein kankipalmikko koko seurassa.
— Toivon, että pääsemme sulhaspojiksi teidän häihinne! — lisäsi pilkallisesti lihava parooni Krauser, Tukholman paras juustontuntija, pistäen lautasliinansa liivin ja huolellisesti kiilloitetun rintaröyhyksen väliin.
— Entä ne hienot keittiöliinat, jotka anoppi on antava! — sanoi hienosteleva Lejonram, joka kerskaili siitä, että hän kuuden viikon kuluessa oli menettänyt kaksi tynnyriä kultaa biribi-pelissä.
— Kas niin, pikku ystävämme, tulkaa ja ottakaa ryyppy ja voileipä! — jatkoi malttamaton Gyllenfelt tarttuen kaiken kukkuraksi Esteriä vasempaan käteen, taluttaakseen tämän pöydän ääreen.
Mutta nyt olikin jo Ester Larssonin lyhyt kärsivällisyys loppunut. Hän vastasi hävyttömälle herralle niinkuin kenties monikaan loukattu tyttö ei olisi rohjennut hänen sijassaan vastata. Hän sivalsi häntä ratsuvitsalla vasten naamaa. Ja hyvästi hän osasikin. Heleänpunainen juova miehen tulipunaisiksi sähähtäneissä kasvoissa todisti, että kuritus oli yhtä perinpohjainen kuin hyvin ansaittukin.
— Sinä saakelin porvaristallukka! — semmoinen oli se hieno lausahdus, joka ensi hämmästyksessä pääsi tuon humalaisen herran huulilta samalla, kun hän päästi Esterin käden ja tapaili kirvelevää paikkaa.
Herrain närkästys tästä loukkauksesta oli hirmuinen. He tunkeilivat Esterin ympärille meluten ja ilvehtien. Herra Sager jätti lautasensa ja vasta pöytään kannetun hummerin siksensä, lausuakseen paheksumisensa tuon taitamattoman tytön kovin törkeästä käytöksestä. Ainoastaan Krauser istui naurahdellen paikallaan, lautasliina rintaröyhyksen edessä ja ruoti itselleen herkkupaloja paistetusta juhlakampelasta.
Tämän hälinän aikana ei lainkaan huomattu, että uusi vieras oli tullut viereiseen huoneeseen ja pyytänyt lasillisen viiniä, samalla kun hän raollaan olevasta ovessa selvästi kuuli jokaisen sanan salista. Nyt hän näki hyväksi astua keskelle seuraa, sysäsi nenäkkäimmät syrjään ja asettui rohkeasti Esterin viereen.