— Tosiaanko? Niin, teillähän on vielä melkoinen omaisuus, johon veljenlastenne vaatimukset eivät ulotu. Muistelen kuulleeni, että koko liikepääomanne, ja kenties vähän enemmänkin, on tätä nykyä kiinni suurissa viljakaupoissa Hollannissa.
— Pyydän vieläkin kerran, ettei teidän ylhäisyytenne sekaantuisi minun asioihini.
— Syy siihen selviää heti paikalla. Tässä on kirje, jonka tänä aamuna sain Hollannin ministeriltä. Hän kirjoittaa, että viljan vapaa tuonti Alankomaihin lakkasi 25. päivänä viime lokakuuta ja että, vastoin kieltoa, eräs viljalastissa oleva ruotsalainen kauppalaivasto, tukholmalaisen kauppahuoneen Årströmin ja Poikain omistama, lokakuun 26. päivänä oli purjehtinut Zuiderseehen. Minä surkuttelen teitä, ystäväni; sillä te tiedätte, kuinka kateellisia hollantilaiset ovat maanviljelys-eduistaan. Ellei hallituksen onnistu sovittaa asiata, ovat laivat ja omaisuus menetetyt ja otetaan takavarikkoon.
Larsson puri huultansa. Nuoli oli nähtävästi raapaissut hänen kauppiaansydäntään. Mutta hän malttoi mielensä. — Minä toivon, — sanoi hän, — ettei Ruotsin hallitus suvaitse harjoitettavan niin törkeätä väkivaltaa alamaistensa oikeutta vastaan.
— Mitä voimme tehdä? Muistattehan, kuinka kurjiin tekosyihin nojautuen englantilaiset anastivat aluksemme Kaarle XI:n aikana, ja kuitenkin Ruotsin mahtavuus silloin oli ylimmillään. Amsterdamin herrat ovat kovin kateellisia, ja minä pelkään, ettei Ruotsilla ole voimaa saada alamaistensa vaatimuksia huomioon otetuiksi. Te, joka haluatte rauhaa mihin hintaan hyvänsä, ettehän toki te tahtone aloittaa sotaa Årströmin ja Poikain viljalaivaston tähden.
— Teidän armonne, jos niin hävytöntä väkivaltaa saadaan harjoittaa ilman ankaraa, Ruotsin hallituksen puolelta tapahtuvaa korvausvaatimusta, niin tämä katala hallitus ei ansaitse, että kunniallinen mies tuhlaa sanaakaan sen puolustukseksi taikka äyriäkään sen kannatukseksi.
Presidentti naurahti: juuri siihen hän tahtoi tulla. — No, minusta on oikein hauskaa, hyvä Larsson, — sanoi hän, — kerran kuulla teidänkin lausuvan järjellisiä mielipiteitä meidän valtiollisesta tilastamme. Te näette, minne olemme joutuneet tuon hallituksen johtamina, joka alentaa meidät meidän omissa ja ulkomaalaisten silmissä. Ja juuri tuota hallitusta te puolustatte porvarissäädyssä! Ei, ystäväni, meidän on saatava muutos aikaan, ja jos se kauemmin viipyy, niin on teidänkin asianne hukassa. Uuden hallituksen ensimmäisenä huolena on oleva hankkia kaikille oikeutta ja käyttää tuimia sanoja ulkomaisten valtain mahdottomia vaatimuksia vastaan.
Larsson mietti vähän aikaa. Sitten hän sanoi: — Minä luulen tuntevani kreivi Hornin; on mahdotonta, että hän jättäisi tämän asian huomioonsa ottamatta.
Taas naurahti valtiomies. — Minä epäilen, nähneekö kreivi Horn hyväksi puuttua teidän asioihinne. Hänellä on tätä nykyä tarpeeksi tekemistä omissa asioissaan.
— Hänen pitää, hänen täytyy kuulla minua.