— Pastori Ringbom anoo teidän ylhäisyytenne puoltolausetta kuninkaalliseen kirkkoherran virkaan Smoolannissa, — selosteli sihteeri, matkien herransa kylmän kopeata käytöstä ja laski erään kirjeen luotansa pöydälle.
— Muistelen hänen viime valtiopäivillä äänestäneen yksinvaltaa vastaan? — kysyi kreivi huolettomasti.
— Niin, — vastasi sihteeri, ymmärtäen väärin kysymyksen, — valitettavasti hän ei ollut luotettava kuningasmielinen.
— Hän saakoon viran, — vastasi Bertelsköld.
— Asessori Berling anoo tulla armollisesti huomioon otetuksi avonaista hovioikeudenneuvoksen virkaa täytettäessä, — luki sihteeri vähän ällistyksissään.
— Eikö hän ollut se, joka kyhäsi Vermlannin talonpoikain valitukset tehtaanisäntien mielivaltaisista toimenpiteistä, pistäen niihin muutamia salaviittauksia rajattoman kuningasvallan eduksi? — jatkoi kreivi.
— Valitettavasti se oli hän, — vastasi taas sihteeri, yrittäen kääntää purjetta tuulen mukaan.
— Hän saakoon viran, — vastasi kreivi yhtä lyhyesti.
— Maaherra, parooni Essen anoo uusia vapaavuosia Pohjanmaan kaupungeille, jotka ovat sodan tähden vahinkoja kärsineet, Vaasalle, Kristiinankaupungille, Uudellekaarlepyylle…
— Kukapa ei ole sodan tähden vahinkoa kärsinyt? Se asia ei koske minuun. Neuvokaa häntä kääntymään kreivi Hornin puoleen.