Kun Kaarle XII oli vihoissaan Demotikassa, silloin oli suurvisiirin pää löyhässä turbaanin alla. Kun Ulriika Eleonoora oli suutuksissaan, silloin täytyi Fredrik I:n näytellä uskollisimman alamaisen osaa.
Kuningatar istuutui, tumma puna nousi yhä ylemmä hänen kasvoilleen ja otsalleen. Rakastettava hän ei silloin ollut, mutta hänessä oli kumminkin jotakin, mikä muistutti Benderin kalabaliikkia. Hän ei vielä virkkanut mitään.
— Toivon teidän majesteettinne voivan hyvin? — kysyi kuningas, kenties itsekään huomaamatta äänessään olevan ivaa. — Kylpyretki Medeviin ensi kesänä on palauttava teidän majesteettinne kalliin terveyden.
Ei mitään vastausta. Ukkospilvi ei ollut vielä valmis salamoimaan.
— Mutta tullaksemme valtakunnan asioihin, — jatkoi kuningas, nähtävästi hämillään ja selvästikin tahtoen asettaa myrskyn millä myönnytyksillä hyvänsä, — niin olen aivan samaa mieltä kuin teidän majesteettinne, että kreivi Hornia ei voida kauemmin suvaita. Meidän täytyy puhdistaa hallituksemme epäluulonalaisten tarkoitusten ajajista.
— Rhadamantus on erotettava jumalien neuvostosta, jotta Merkurius — varkaiden jumala — astuisi sijaan! Viisas Jofur, sehän on tarkoituksenne? — tiuskaisi loukkautunut puoliso.
16. JUNON KOSTO.
Hämilleen joutunut kuningas katsahti Bertelsköldiin, joka seisoi yhtä kylmänä ja levollisena kuin jos olisi tullut kuuntelemaan jotakin sen ajan pitkäpiimäisiä paimenrunoelmia. Mutta kuningatar jatkoi vain, odottamatta vastausta ja voimatta enää kauemmin kuohuvaa vihaansa hillitä.
— Niinpä niin, sen Jumala tietäköön, että minä vihaan tuota suomalaista sarvikuonoa, tuota pöyhkeätä ylimystä, joka nyt on olevinaan kruunattujenkin herra, ja se päivä on tuleva, jolloin minä tallaan hänet jalkaini alle. Mutta uhrata hänet — miehen, jolla on kykyä, jossa on jaloutta — katalan juonittelijan, teeskentelijän, halpamielisen petturin vuoksi — niin syvälle, teidän majesteettinne, ei ole vielä perimämme kruunu vajonnut! Viipykää täällä, herra kreivi; kuningattarenne käskee sen. Te hymyilette vieläkin, te olette ihastuksissanne, kun näette kohtauksen meidän kuninkaallisessa kodissamme, mutta kreivi Hornin jälkeläiseksi ette pääse sinä ilmoisna ikänä! Kas tässä, lukekaa ja päättäkää, kuinka syvästi Ruotsin kuningatar teitä halveksii.
Näin puhuen ojensi kuningatar hänelle nimettömän, kreivi Bertelsköldin tunnetulla käsialalla kirjoitetun paperilipun, joka sisälsi vain nämä sanat: