— Nyt tiedän. Eikö isäsi ollut merimies?
— Oli.
— Ja sinä olet meren rannalla syntynyt ja kasvanut. Rosmarin olkoon nimesi!
— Mutta eihän se johdu rosa-sanasta, vaan sanasta rhos, yökaste, ruotsiksi dagg. Mutta sana dagg merkitsee ruotsinkielessä myöskin pamppua eli köydenpätkää, ja koska isäni oli merimies, saattaisi joku luulla minun saaneen maistaa hänen pamppuaan.
— Sepä oli paha se; minä pidän paljon rosmarinista.
— Ja minä pidän kaikista lind-päätteisistä sanoista.
— Totta puhuen: aiotko todellakin ruveta papiksi, Eerikki?
— Etkö sinä sitä tahtoisi, Riikka?
— Se on kyllä korkea virka, mutta nykyaikana rupeavat melkein kaikki ylioppilaat papeiksi, niin ettei yksi siinä asiassa mitään vaikuta. Olen aina ajatellut, että maailmassa on kaksi Raamattua. Toisen on Jumala kirjoittanut lain tauluille ja pyhään evankeliumiinsa; toisen on hän kirjoittanut luonnon suureen kirjaan. Tosin on edellinen ylempi, koska maailma on langennut ja tarvitsee vapahtajaa. Mutta on toinenkin Jumalan tekemä ja suurenmoinen. Kaikki riippuu siitä, kuinka kumpaakin luetaan. Sanotaan, että monet papit ovat maailman miehiä; mutta minä tiedän oikein tosi Jumalan miehen, josta hänen vanhempansa tahtovat tehdä papin ja joka sitten kävi selittämään luonnon suurta Raamattua niin erinomaisen selvästi, ettei kukaan ennen häntä ollut sitä niin selvästi selittänyt. Oletko huomannut, Eerikki, että hän lukee Jumalan nimen jokaiselta luonnon kirjan lehdeltä.
— Näenhän ja kuulenhan sen joka päivä! Hurskaampaa ihmistä kuin enosi, suuri Linnaeus, ei ole koko avarassa maailmassa.