— Se ei kuulu teihin, — sanoi Eerikki hämillään.
— Hän sanoi sinua ylimääräiseksi hovisorvarikseen, mitähän hänen majesteettinsa sillä tarkoitti? — kysyi eräsi raatimies, joka oli seisonut likellä vaunuja.
— Sanoiko hänen majesteettinsa hovisorvari? — kysyi Eerikki ollen kummastuvinaan.
— Sen kuulin omin korvin, — vakuutti raatimies.
— Minusta tuntui, että hän sanoi hovikarvari, arveli Eerikki.
— Karvari? Niin, niin se olikin. Hovikarvari? Sepä oli merkillistä.
Mitä hän sillä tarkoitti?
— Asianlaita on se, — sanoi Eerikki tekeytyen mahtavaksi, — että satuin asumaan moniaita viikkoja hovin karvarin luona, ja kun kuningas tavallisesti joka kuukausi kävi kahta tuumaa paksummaksi vyötäisiltään, niin oli hänen majesteettinsa tapana aina tuon tuostakin käydä meitä tervehtimässä, antaakseen mittaa uusiin nahkavöihinsä. Sentähden hän sanoi minua ylimääräiseksi hovikarvarikseen.
— Mutta hän käski sinun tulla huomenna luoksensa?
— Sanoiko hän niin?
— Tottahan kuulin sen, kun seisoin aivan hänen vieressään.