Tämä tärkeä osa linnaa ja maaherran asuntoa oli tätä tilaisuutta varten laajennettu yhdellä tai kahdella viereisellä huoneella, ja kaikissa oli kova kiire. Vaikka suurin osa seuruetta asui kaupungissa, oli mestarikokeilla ja pöydänkattajilla täysi tekeminen, sillä paitsi aamiaishommia täytyi jo pitää huolta päivällisistäkin, joille kaupungin virkamiehet ja etevimmät porvarit oli käsketty. Kaikki olivat sentähden liikkeessä, arvokkaalla tavalla ylläpitääkseen kuninkaallisen pöydän arvoa, ja meren, metsän ja karjan parhaat ja tuoreimmat antimet kerättiin nyt keittiöihin ja kellareihin asiaankuuluvasti tarkastettaviksi ja valmistettaviksi.
Eerikin sisään tullessa oli keittiössä täysi kapina. Pahaa ennustava sisällinen sota oli syttymässä keittiömestari Björckin ja mestarikokki Areliuksen välillä. Syynä oli se, että viimeksimainittu alhaisempi virkamies oli ollut niin kuulumattoman rohkea, että oli tehnyt muutoksen korkeiden asianomaisten vahvistamaan ja niin muodoin peruuttamattomasti voimassa olevaan kuninkaalliseen ruokalistaan. Björck toi esiin kumoamattomia todistuksia siitä, että tässä tärkeässä asiakirjassa, jonka hovimestari Åberg oli allekirjoittanut, oli selvin sanoin kirjoitettuna: uunissa paistettua haukea. Ja kuitenkin oli Arelius ollut kyllin rohkea tahtoakseen tehdä siitä mureketta!
Puolustuksekseen muistutti loukkautunut mestarikokki, että hän oli palvellut jo viisikolmatta vuotta kuninkaallisessa keittiössä. Kuningas Fredrik-vainaja, jonka makuaisti oli erinomaisen tarkka ja joka kieltämättä ymmärsi nämä tämmöiset asiat, oli usein kiitellyt hänen kalaruokiaan, ja mitä uunissa paistettuun haukeen tuli, luuli hän kykenevänsä kilpailemaan sen valmistuksessa itsensä keittiömestarin kanssa. — Mutta, jatkoi hän, — minä otan Ruotsin valtakunnan sen seikan todistajaksi, kuinka sopivaa mahtanee olla panna kuninkaan pöytään tuommoisia viiden tai kuuden naulan painoisia haukia uunissa paistettuina! Sen sijaan, että taitoani pilkataan, tulisi minua polvillaan kiittää siitä, että olen pelastanut kuninkaallisen majesteetin ja valtakunnan arvon ja laatinut murekkeen, joka ei voi muuta kuin herättää asiantuntijain suurinta ihastusta!
— En epäile mestarikokin erinomaista kalamurekkeen valmistamistaitoa; sitähän syödään kaikissa talonpoikaishäissäkin, — vastasi keittiömestari vähän pilkallisesti. — Mutta koska ei käy kieltäminen, että uunissa paistettua haukea on käsketty valmistaa päivälliseksi, lienee mestarikokin alamainen velvollisuus mukautua hänen majesteettinsa armollisen määräyksen mukaan. Sentähden saan velvoittaa mestarikokin ehdottomasti ottamaan sanotunlaisen hauen valmistettavaksensa.
— Mutta silmästänikö minä sen hauen nyt kaivan, tässä katalassa kaupungissa ei ole isompia, ja suurimmat on jo hienoiksi hakattu! — huudahti mestarikokki tuskissaan.
— Se on mestarikokin oma asia, — sanoi keittiömestari esimiehen ylemmyyttä äänessään. — Hauki on kokonaisena pöytään tuotava, vaikkei se olisi hollannin silliä isompi.
— Olkoon minun puolestani vaikka särjen kokoinen, — jupisi mestarikokki ja syöksyi ulos tarkastamaan vielä kerran kaikkia kalastajaveneitä.
— Mitä sinä täällä teet? Miksi seisot tiellä? — kysyi keittiömestari mahtavasti Eerikki Ljungilta.
— Hänen majesteettinsa on armossa käskenyt minun odottamaan puheillepääsyä, — vastasi Eerikki.
— Se on toinen asia, — vastasi tuo mahtava mies leppeämmällä äänellä.
— Istu, jos sinulla lie tuolia muassasi.