— Se ei tee mitään. Luulen pysyväni vielä satulassa, ja vanha miekkani riippuu sänkyni päällä.
— Kuka sitten Perttilän taloa hoitaisi?
— Se hoitakoon itse itsensä.
— Mutta minkätähden?
— Se ei liikuta ketään. En rupea enää koirana olemaan. Tahdon kuolla sotamiehenä.
— Mutta nythän on rauha.
— Se on sama. Minä tahdon tapella. Kai kerta tulee sotakin.
— Mutta ei kai kuningas voi sotaa hankkia, antaakseen enolle tilaisuutta tapella.
Pennan täytyi myöntää, että se ei juuri ollut luultavaa.
— Mutta se on sama, — arveli hän. — Kauemmin en voi elää; sentähden tahdon kuolla niinkuin olen elänyt, miekka kädessä.