— Kiitän teidän majesteettianne, mutta korkeammaksi kuin minkään muun arvioin minä sen arvonimen, jonka teidän majesteettinne vast'ikään näki hyväksi antaa minulle: rehellisen miehen arvonimen.
— Jokin palkinto tulee teidän kumminkin vastaanottaa, — sanoi kuningas käyden tyytymättömäksi.
— Vähäiset palvelukseni ovat moninkertaisesti palkitut, jos teidän majesteettinne näkee hyväksi myöntää Vaasalle tapulikaupungin oikeudet.
— Minä kunnioitan teidän epäitsekkyyttänne; mutta, hyvä Larsson, tämä asia ei ole meidän vallassamme. Me tahdomme tehdä, mitä voimme. Te tiedätte, kuinka vähän voimme. Jos kaitselmus ja kansan luottamus joskus antavat meille mahdollisuuden vaikuttaa maamme hyväksi, on teidän toivomuksenne ennen muita otettava huomioon. Mutta älkäämme enää siitä puhuko. Onko teillä perhettä?
— On, teidän majesteettinne; kaksi poikaa ja yksi tytär elossa, paitsi lastenlapsia.
— Me haluamme tutustua niin ansiokkaan miehen perheeseen. Jos teille sopii, tahdomme illalla kello kuuden aikana käydä luonanne.
— En voi sanoin kiittää teidän majesteettianne armosta.
— Olemme iloiset voidessamme olla muutamia hetkiä teidän vieraananne. Mutta minä panen erään ehdon, — jatkoi kuningas sillä herttaisella äänellä, joka sopi hänelle niin hyvin ja jolla hän niin usein voitti alamaistensa sydämet, — ei mitään muodollisuuksia! Ennen kaikkea, ei mitään puheita!
— Me olemme halpaa porvarillista väkeä, — vastasi Larsson. — Koko vähäinen taloutemme on teidän majesteettinne palvelukseksi, mutta alamainen kunnioituksemme ei osaa koreita sanoja käyttää.
— Hyvä on. Älkääkä antako liikkeenne ja asiainne menon häiriytyä tulostamme. Auf Wiedersehen; tulettehan päivällisille luoksemme?