— Anna minun olla rauhassa.
Mutta Pennan täytyi välttämättömästi saada selko siitä, mitä hän oli tehnyt, ja päästäkseen hänestä rauhaan täytyi Eerikin vihdoinkin luetella hänen urotekonsa, alkaen hyökkäyksestä kreivi Bertelsköldiä vastaan aina siihen, kun hän alkoi juovuspäissään mellastaa ja uhkasi valtiopäivämiestä kirveellä.
Penna mietti hetken aikaa, tarttui sitten Eerikkiä olkapäähän, asetti hänet suorana lattialle seisomaan, vei hänet pöydän ääreen, painoi hänet tuolille istumaan ja sanoi: — Kirjoita!
— Mitä minun pitää kirjoittaa? — kysyi Eerikki, nauraen suuttumuksensa sekaan, sillä ensi kerran kuuli hän Pennan — joka ei ollut mikään kynämies ja tuskin osasi piirtää puumerkkiäänkään — tahtovan käyttää kirjoitusmiehen apua.
— Kirjoita niinkuin minä sanon, — vastasi Penna tärkeännäköisenä. Ja
Eerikki kirjoitti kääreessä olevalla kädellään:
"Koska olen nauta ja olen pukannut isäntääni. Minä ollut kapakassa. Minä olen juonut itseni juovuksiin. Ja koska he ovat huilanneet pois morsiameni kanssa. Mutta sepä on minulle sama. Sillä minä olen pukannut isäntääni. Se on Kastin syy. Minä olen ollut tyhmä. Kuninkaallisen majesteetin pitää sanoa vältvääpelille…"
— Onko tämä kirje kuninkaalle?
— Kellekäs se olisi? Kirjoita vielä: Vältvääpeli, antakaa miehelle viisikymmentä paria rintaman edessä. Sillä hän on pukannut isäntäänsä…
— Nyt on tässä jo kolmannen kerran isännästä.
— Kirjoita vielä kerran: pukannut isäntäänsä. Mutta koska olen ollut husaari. Kuninkaallisen majesteetin pitää antaa minun taas ruveta husaariksi. Kuninkaallinen majesteetti antakoon minulle koiranruokaa. Onko siinä nyt koiranruokaa?