— En epäile, — sanoi hän, — että herra kreivi omistaa oppilaansa hyväksi kaiken sen ajan, jonka valtakunnan hoito ja huolenpito taiteiden kehittämisestä jättää hänen käytettäväkseen. Pelkään vain, että tuo tasavaltainen yhdenvertaisuus, jota tahdotaan kruununprinssiin istuttaa, viimein viepi luonnolliseen päämääräänsä, joka on — l'égalité des gamins.
— Hänen kuninkaallinen korkeutensa tulee kerran hallitsemaan vapaata kansaa eikä poikanulikoita.
— Sen tiedän. Älkäämme esittäkö tässä ilveilyä, herra kreivi. Tasavalta, se on neuvoskunnan valta. Vapaus, se on teidän vapautenne olla käskijöinä, hyvät herrat.
— Neuvoskunta on säätyjen edustaja, ja säädyt edustavat itsenäistä kansaa.
— Kansa! Säädyt! Laissons les phrases et parlons des réalités. Kansa on luotu tottelemaan, herra kreivi, ja säädyt ovat olemassa sitä varten, että myöntäisivät rahoja.
— Suvaitkaa minun muistuttaa teidän majesteettianne siitä unohtumattomasta ajasta, jolloin minulla oli armo saattaa Euroopan älykkäintä prinsessaa tähän kaukaiseen maahan. Silloin sanoin teidän majesteetillenne: — Tämä on köyhä maa, mutta ylpeä ikivanhasta vapaudestaan. Teidän najesteettinne onni ja kunnia on oleva sen hallitseminen hyveillänne, sen kaunistaminen esimerkeillänne.
— Encore de la rhitorique! Säästäkää minua noista kaunopuheisuutenne kukkasista, joilla te epäilemättäkin voitatte vapauden taiteiden akatemian palkinnon,[8] mutta jotka eivät pysty niin kovapäiseen kuulijaan kuin minä olen. Päättäen teidän käytöksestänne kuningasvainajan kuollessa näytte te luulevan, että hyveet tarvitsevat jalkarautoja kainoina pysyäkseen.
— Tottahan on, että rohkenin olla toista mieltä kuin kuningas, kun oli puhe kuninkaan-vakuutuksen tulkitsemisesta. Se ei tapahtunut ainoastaan valtakunnan edun vuoksi, vaan siihen oli syynä myöskin huolenpito kuninkaallisen majesteetin omasta rauhasta, joka olisi joutunut vaaraan.
— Voi noita viisaita herroja diplomaatteja, joilta ei koskaan puutu koreita sanoja huonojen tekojen kultaamiseksi, kuinka arkoja he ovatkaan meidän rauhamme suhteen, kuinka hellää huolta he pitävätkään meidän omatunnostamme ja niiden saattamiseksi oikealle tielle! Kovaksi onneksi on minun omatuntoni vaskesta ja kykenemätön käsittämään niitä suuria hyväntekoja, joita olette majesteetille ja meille osoittanut. Tahdon tehdä teille erään ehdotuksen, herra kreivi. Heittäkää naamari pois — sillä minua ei teidän kumminkaan onnistu pettää — ja puhukaamme kerrankin suoraa kieltä!