— Olen, teidän majesteettinne. Olen miettinyt tätä kaiken elinaikani.
— Tapahtukoon sitten niinkuin tahdotte. Minä olen pettynyt teidän suhteenne. Minä luulin teitä mieheksi, jolla on yhtä paljon rohkeutta kuin älyä. Nyt huomaan, ettette ole muuta kuin tavallinen kansankiihoittaja. Teillä on lupa lähteä huoneistani.
Kreivi Tessin tahtoi notkistaa polvensa, mutta kuningatar soitti. — Ilmoita, — sanoi hän kamaripalvelijalle, että minä pyydän saada armon nähdä hänen majesteettinsa luonani.
Tuskin oli ovi suljettu, kun kreivi uudelleen polvistuen koki lepyttää kuningattarensa vihaa. Mikä oli hänen tarkoituksensa? Kuningatar on itse kauan aikaa tämän tapauksen jälkeen kertonut prinssi Kustaalle, että kreivi Tessin muka oli julennut rakastaa häntä intohimoisesti ja ahdistaa häntä eilisillä rakkaudentunnustuksillaan. Olkoonpa, että tämä rakkaus oli joko teeskenneltyä tai todellista, tai että ratkaisevalla hetkellä puhkesi ilmi, tai että kuningatar luuli rakkaudeksi sitä, mikä oli vain sitä ennen suositun alamaisen intoa ja surua, joka oli syntynyt ankarasta taistelusta kahden velvollisuuden välillä — varmaa on, että kreivi Tessiniä ei saatu hovin tuumiin suostumaan, ja yhtä varmaa on myös, että kun kuningas Aadolf Fredrik astui puolisonsa vierashuoneeseen, hän näki ylimmäisen hovimarsalkkansa ja mahtavimman vastustajansa polvillaan kuningattaren jalkain juuressa.
Parhaidenkin ja hiljaisimpainkin ihmisten elämässä on hetkiä, jolloin heidän tavallinen malttinsa katoaa ja he saattavat kuohahtaa kiivauteen, joka muuten on kokonaan heidän luontoansa vastaan. Kuningas Aadolf Fredrik voi suvaita, että hänen kuninkaallista valtaansa rajoitettiin, että hänet äänestettiin kumoon neuvoskunnassa, että hänen puoluelaisiansa karkoitettiin ja että hänen annettiin sekä valtakunnan hallinnossa että hovinkin asioissa tuntea vallanalaisuutta ja neuvoskunnan ja säätyjen ylivaltaa. Hän oli vastustamatta tyytynyt tähän painostavaan asemaan; jos hän valitti, niin se tapahtui yksityisten ystäväin seurassa. Mutta hänellä oli kuitenkin yksi arka kohta, ja jos sitä kosketettiin, loukkautui hän helposti, oli ylen kiivas ja vaikea lepyttää. Se tapahtui silloin, kun käytiin hänen perheonnensa kimppuun ja uskallettiin loukata hänen puolisoaan, jota hän rakasti, samalla kun pelkäsi häntä ja tunnusti hänen etevämmyytensä.
Kohtaus oli kiivas ja päättyi, niinkuin Kustaa III sanoo, "hirmuiseen meteliin."
— Vapauttakaa minut tuosta miehestä, jos teidän majesteetillanne vielä on rahtunenkaan jäljellä kunniataan ja kuninkaallista miehuuttaan! — huusi kuningatar mieletönnä vihasta ja raivoissaan niistä rikollisista tunteista, joiden luuli kreivi Tessiniä johtavan.
Kuningas syyti suustaan herjauksia, joita onneksi ei ole muistiin kirjoitettu; niinkuin tavallisesti kävi, yllytti hän lempeän luontonsa yhä rajattomampaan vihaan. Kerrotaan, että kreivi Tessin tässä tilaisuudessa tarvitsi kaiken kuuluisan mielenmalttinsa, ollakseen unohtamatta sitä kunnioitusta, jota hän oli velvollinen kuninkaalleen osoittamaan ja että hän tässä ankarassa taistelussa itsensä kanssa oli murtanut erään huoneessa olevista tuoleista.
Kuningatar sitävastoin ei enää huolinut hillitä itseään. — Ei ole yhtään olentoa, jota minä niin inhoan kuin teitä! — huusi hän. — Pankaa liikkeelle kaikki vaikutusvaltanne! Ärsyttäkää kuningastanne vastaan kaikki nuo juonittelijat ja kansan yllyttäjät, joita te sanotte puoluelaisiksenne! Minä en pelkää teitä, minä vihaan teitä, ja vihani on ajava teitä takaa niin kauan kuin elän! Ah! te pommerilaisten perunankuorijain[10] hävytön jälkeläinen, jolla tuskin on kaksi oksaa vasta tehdyssä sukupuussanne — te rakennusmestarin poika ja sellaisen käsityöläisen pojanpoika, joka on tehnyt työtä päiväpalkalla ja osannut veistää teille sukukilven meidän edeltäjämme aikana — te julkenette nostaa häpeämättömät silmänne kuninkaanne puolison puoleen ja sanoa hänelle — vanhurskas taivas, miksi tahraisin huuleni toistamalla tuon miehen sanomattomia hävyttömyyksiä!
Tuollainen puhe kuningattaren puolelta, joka tällä hetkellä oli vain nainen — ja kiivaita intohimoja kuohuva nainen — vaikutti toki sen, että tämä näin kiukkuisesti hätyytetty alamainen ennätti täydellisesti malttaa mielensä. Kreivi Tessin seisoi taas suorana, vaikkakin kunnioittavaisena raivoavan hallitsijattarensa edessä ja vastasi tuolla verrattomalla arvokkuudella, jonka hän oli saavuttanut pitkällisen kokemuksensa avulla monina arveluttavina aikoina ja Euroopan hienoimmissa ja kohteliaimmissa hoveissa: