— Älkää uskotelko minulle sitä! Totta on, ettette koskaan ole mitään anonut: uusi syy, että sen nyt teette. Mies semmoinen kuin te, joka on ikänsä parhaassa kukoistuksessa, ei saa huokailla kaikkea elämäänsä yksinäisyydessä!
Meidän täytyy tässä ohimennen ilmoittaa jotakin, joka kenties on odottamatonta niille, jotka muistavat edellisen kertomuksen. Kreivi Bertelsköld oli leskimies lyhyen, neiti Stenbockin kanssa solmitun avioliiton jälkeen. Hänen äitinsä oli solminut tämän liiton, johon suostuessaan kreivi uhrasi vanhemman, kauan kaihotun, toivottoman rakkautensa. Avioliitto ei ollut onneton: se perustui keskinäiseen kunnioitukseen, jota molemmat suuressa määrässä ansaitsivat, ja kenties olisi hellempiäkin tunteita ajan ollen versonut tästä juuresta, ellei sallimus olisi toisin päättänyt. Ainoastaan kolmivuotisen yhdessäolon jälkeen oli kreivi menettänyt puolisonsa, joka jätti hänelle yhden pojan ja yhden tyttären. Poika oli syntynyt samana päivänä kuin prinssi Kustaa.
— Te olette uneksija, rakas Bertelsköld, — jatkoi kuningatar armollisesti hymyillen. — Minunko nyt pitää muistuttaa teille, että olette jo kolme vuotta ollut nuorten naisten huomion esineenä? Kuinka miellyttää teitä neiti Palmstjerna?
— Hän on miellyttävä ja älykäs nuori nainen, — vastasi kreivi.
— Ja sen te sanotte semmoisella äänellä kuin arvostelisitte kanuunaa! Ettekö ujostele, herra kreivi, näyttelemästä filosofia, kun teidän tulisi olla ihastuksissanne menestyksestänne. Minä lyön vetoa, että jos olisitte Aleksanteri suuri, nuorella kaunottarella ei olisi mitään vastaan olla teidän Roxolanenne.
— Valitettavasti, teidän majesteettinne, en ole Aleksanteri suuri, enkä muutenkaan ole yhtä mieltä neiti Palmstjernan kanssa.
— Ja missä asiassa olette eri mieltä, viisas filosofi?
— Hän väitti, että Morellilla oli suuret jalat, jonka jälkeen minä vannoin, että luonto oli aikonut Crotzin, hänen pitkään kaulaansa nähden, kurjeksi.
— En olisi uskonut, että te voitte olla noin häijy, — sanoi kuningatar. — Mutta kas tässä, — jatkoi hän, — on yksi, joka ehkä paremmin kuin minä voi houkutella teitä perhe-elämän helmaan.
Samassa hän osoitti muutamia pieniä kiinalaisia, jotka naurettavan juhlallisesti samosivat kruununprinssin saattamina salin läpi matkalla sivuhuoneeseen saamaan muutamia kunnon voileipiä paljojen makeisten särpimeksi. Kuningas viittasi yhden pojan luoksensa. Tämä oli valkoverinen, kaunis poika, samanikäinen kuin kruununprinssi, jonka palveluksessa hänellä oli kunnia olla hovipoikana.