— Se johtuu siitä, että olet kiusannut minua noilla monogyneilläsi ja monandreillasi ja yksiavioisillasi ja kaksiavioisillasi ja moniavioisillasi ja koko tuolla siitinjärjestelmälläsi, joka on tehnyt enoni kuolemattomaksi, mutta joka minua vain harmittaa. Tiedätkö, että minä olen siemenen itäessä tarkastellut, nouseeko siitä yksi vai kaksiko sirkkalehteä, vai eikö sirkkalehteä ensinkään, ja se ihmetytti enoakin ja hän sanoi: sitä sietää kyllä ajatella, Riikkaseni, mutta me tunnemme vasta seitsemäntuhatta lajia, meidän tulee tuntea viisikymmentä tai seitsemänkymmentätuhatta lajia, ennenkuin voimme siitä mitään varmaa väittää. Minä en voi kärsiä teidän moniavioisia kukkianne. Kas tuossa esim. eräs Bellis. Eikö ole inhoittavaa, että te luette tämän viattoman satakaunon polygamia superflua-luokkaan? Hyi, sanon minä. Mitä pahaa se on teille tehnyt, että panitte sen niin rumaan lahkoon? Mutta näetkö, minä olen huomannut, että se itää siemenestään kaksin sirkkalehdin — toinen lehti sitä itseään, toinen sen ystävää, esim. tuota pientä mehiläistä varten, joka nyt juuri surisee sen kukassa, sill'aikaa kuin apolloperhonen turhaan tekee kauniita kierroksiaan sen ympärillä. Se on kaunista ja sen voi ymmärtää, mutta moniavioisuus on jotakin, jota en ikinä saa päähäni ja ellei eno olisi vielä parempi kuin hän on suuri, niin olisin oikein vihainen hänen iljettävälle siitinjärjestelmälleen.
— Mutta se perustuu kumminkin luonnonlakeihin ja sentähden sen täytyy olla totta.
— Minä viis' teidän luonnonlaeistanne! Olen keksinyt jotakin parempaa, olen löytänyt sirkkalehdet. Mutta eivätkös olekin kaniinit taas olleet liikkeellä ja nakertaneet kastanjapuun kuorta? Tuo syöminen ja hävittäminen, se on sekin semmoinen luonnonlaki; se on juuri niitä teidän luonnonlakejanne! Hyi, mokomia raakalaisia!… Tiedätkö mitä, Eerikki? Sinunkin pitäisi noudattaa luonnonlakeja.
— Niin pitääkin. Minun alkaa tulla nälkä.
— Ei, mutta on sekin luontoa, että kun villi hedelmäpuu istutetaan puutarhaan, niin se jalostuu ja kantaa paljon kauniimpia hedelmiä. Ja jos otan orjantappuran niityltä ja hoidan sitä hyvässä maassa, niin se saa kauniimpia kukkia.
— Sen kyllä uskon, kun sinä sitä hoidat.
— Sentähden sinun pitää ottaa itsellesi parempi nimi. Mikä isäsi oli?
— Oli hiukkasen talonpoikaa, mutta enemmän merimiestä. Isonvihan aikana hän kuului Löfvingin sisseihin ja teki viholliselle vahinkoa enemmän kuin koko Lybeckerin johtama Suomen armeija, mutta sitten hän sai pienen tilan Munsalan pitäjästä Pohjanmaalta ja nai minun äitini, joka oli porvarintytär, ja kuningas Fredrik ja kuningatar Ulriika Eleonoora olivat heidän häissään. Mutta isälläni oli sittemmin pieni kuunarikin, jolla hän teki matkoja Tukholmaan, kunnes joutui haaksirikkoon Ratanin luona kuusi vuotta sitten ja jäi sille tielleen.
— Mutta kuinka sinä tulit Ruotsiin?
— Äitini jäi leskeksi monen lapsen kanssa ja hänellä oli sisar täällä Ruotsissa naimisissa. Eräänä kesänä tuli tätini Pohjanmaalle sukulaisiaan tervehtimään ja hän kun oli varakas ja lapseton, otti hän minut luoksensa ja kustansi Strengnäsin lukioon.