— Luulenpa, että olette mustasukkainen! — sanoi hän naurahtaen.
Bertelsköld oli nyt synkeällä tuulellaan. — Saat olla varma siitä, — sanoi hän, — että minä haen käsiini sen miehen, ennenkuin lähden Vaasasta ja eroan sinusta. Minä tahdon tuntea sen rohkean, joka on tohtinut temmata minulta elämäni onnen. Jos hän on sinun arvoisesi — silloin on sallimus erottanut tiemme. Jos hän ei ole — sitä pahempi hänelle — ja sinulle. Jää hyvästi!
Ja kreivi Bertelsköld meni — kiukkuisena, vihaisena ja mitään kuulematta, jollaiseen mielentilaan tämä lempeä ja tunteellinen mies joskus joutui. Miettiväisenä näki Ester hänen poistuvan samaa tietä, jota hän oli tullut: puutarhan aidassa olevasta pienestä sivuportista. Tämän portin oli vastoin tavallisuutta jättänyt auki kaksi eukkoa, jotka varhain aamulla olivat puhdistaneet puutarhaa, sillä tänään ei saanut ainoatakaan rikkaruohoa näkyä Vaasassa.
Niin salaa ei kreivi kumminkaan ollut kadonnut, ettei Penna, joka tuli morsiantaan hakemaan, huomannut hänen viittansa lievettä. Pennan oli käynyt niinkuin monen muun hidasluontoisen, että kun hän oikein oli ennättänyt miettiä uutta ja odottamatonta onneansa, oli hän tuota pikaa silmittömästi rakastunut — tai ainakin luullut rakastuneensa.
Ja kun hän nyt näki oudon herran pujahtavan pois puutarhasta ja kun hänelle johtui mieleen, mitä vanha Larsson vähän ennen oli ilmaissut hänelle eräästä vanhasta lemmikistä, joka kenties voisi käydä kihlattujen onnelle vaaralliseksi, niin tapahtui se merkillisyys, mistä Penna ei eläessään ollut uneksinutkaan, että hän tuli yhtä mustasukkaiseksi kuin hän tähän asti oli ollut tyyni ja rauhallinen kaikissa lemmen asioissa.
Ester kohtasi hänet puutarhassa juuri silloin, kuu kunnon Pennamme oli ennättänyt tarpeeksi perehtyä näihin uudenoutoihin tunteisiin, käydäkseen niin järjettömäksi kuin mahdollista.
— Kuka oli se herra, joka meni ulos täältä? — kysyi hän, levittäen silmänsä Esteriä kohden selälleen kuin tarhapöllö.
— Kuka herra? — sanoi Ester, joka ei ollut halukas tunnustamaan totuutta.
— Hän, joka vast'ikään oli luonasi leikkituvassa.
— Tahdotko välttämättömäsi tietää sen?