— Minulla on mielestäni oikeus siihen.
— Penna hyvä, älä kysele minulta mitään. Tyydy siihen, kun sanon, että kaikki on niinkuin olla pitääkin.
— Mutta minä sanon, että minä tahdon tietää sen, ja tietää nyt heti kohta. En aio suvaita mitään koukkuilemisia.
— Vai niin. No, voinhan silloin sanoa sen. Mutta kenties kadut kysyneesi?
— Kuka se oli? — kysyi Penna uteliaasti.
— Älä säikähdä!
— Mitä sinä hulluttelet?
— Pidä lauta-aidasta kiinni, ettet kaadu!
Pennan täytyi nauraa vasten tahtoaan. — Sinusta taitaa tulla koko kiusankappale, kunhan kerta oikein kotiudut Perttilän taloon! — sanoi hän.
— Nyt korvat pörhölleen!