— Mutta ei mitään matkasta?
— Sinä siinä matkoinesi! Mene tiehesi, että pääsen vuoteelta, niin saatpa nähdä, että kyllä löydän äitini!
Paul lähti hänen luotansa mennen puistoon, etsiäkseen luonnosta sitä selvyyttä, jota ei löytynyt omasta itsestään. — Niin se kuitenkin on, — sanoi hän itsekseen. — Hän on matkustanut jäähyväisiä heittämättä, säästääksensä sekä itseltään että Veralta ensi eron kaihon.
Sill'aikaa sai kreivi Bernhard kutsun isänsä luo.
— Tämä teeskentely käy sietämättömäksi ja inhoittavaksi, — sanoi vanha kreivi, jonka avonainen, ritarillinen luonne ei voinut suostua näihin salaisiin vehkeisiin, joihin hän vastoin tahtoansa näki kietoutuneensa. — En voi kauemmin teeskennellä levollisuutta Paulin edessä, kun epäilys ja rauhattomuus mieltäni kalvavat. Meidän täytyy tehdä tästä loppu, ja minä olen valmis sanomaan hänelle kaiken.
— Rukoilen teitä, isäni, malttamaan mielenne, — pyysi kreivi Bernhard. — Ennenkuin tiedämme mitään varmaa kreivittären katoamisesta ja millä keinoin hänen tekonsa on parannettava, panisimme kaiken alttiiksi, jos uskoisimme tämän perhesalaisuuden tuolle tuittupäiselle pojalle, tuommoiselle Gil Blasille ja Don Quixotelle, joka panee taivaat ja maat liikkeelle löytääkseen äitinsä. Vielä hiukan kärsivällisyyttä, isäni; Louise tuntee nyt jutun juonen, ja me kolme koetamme kaikin keinoin löytää pakolaisen ja palauttaa hänet. Jos se onnistuu, niinkuin minulla on syytä luulla, niin on meidän sitten helppo sanoa, että madame esim. oli tullut liian myöhään Norrköpingiin. Laiva oli jo lähtenyt ennen hänen sinne tuloansa, ja hän palaa takaisin, koska joku kuuluisa lääkäri on määrännyt hänelle toisenlaisen parannuskeinon, esim. Ramlösassa, jos se nyt on niin välttämätöntä. Taivaan tähden, ei mitään levottomuutta, ei mitään kysymyksiä, jotka voivat ilmaista asian oikean laidan, sillä palkolliset ovat vielä epäilevällä kannalla! Mutta nähdessään meidät aivan tyyninä ja rauhallisina he uskovat vihdoin sepittämäni selityksen; me voitamme aikaa, ja siitä riippuu kaikki.
— Mikä häpeä, kun täytyy kuin pahantekijä karttaa ja kavaltaa omia palvelijoitaan, omia lapsiaan!
— Ja kenen tähden sen teemme? Eikö se kaikki tapahdu hänen tähtensä, joka meidät on tähän pulaan saattanut.
— Unohdat oman osuutesi siinä, sinä, joka olet ajanut toisen äitisi kurjuuteen ja maanpakoon! — huudahti isä närkästyneenä.
— Voisin minäkin, isäni, vastata teille tähän jotakin, mutta meillä ei ole nyt aikaa moitteihin siitä, mitä on tapahtunut; meidän täytyy yksissä neuvoin koettaa korjata sen seurauksia. Vielä kerran, sallikaa minun toimia, ja kaikki on muuttuva hyväksi; mutta jos te ennen aikojanne turmelette minun toimeni, niin on rikkouma auttamaton ja häväistystä mahdoton välttää.