— Tee sitten, mitä voit, — sanoi kreivi vastahakoisesti. — Mutta kolmen päivän kuluessa olkoon kaikki selvillä. Kauemmin en voi näytellä petturin osaa.
Ilkkuva, tuskin huomattava hymy väreili kreivi Bernhardin huulilla, kun hän lähti isänsä luota ja meni antamaan espanjalaiselle kamaripalvelijalleen, jolla yksin oli hänen luottamuksensa, tarpeellisia ohjeita. Itse kävi hän mitä suurinta varovaisuutta ja viekkautta noudattaen tiedustelemaan jälkiä, mitkä voisivat johtaa kreivittären paon ja nykyisen olinpaikan perille.
Hänen pakonsa oli nähtävästi tapahtunut klo 1 jälkeen, jolloin hän lähti puolisonsa huoneesta, ja ennen neljää aamulla, jolloin palvelusväki rupesi liikkumaan. Hän oli ottanut mukaansa osan vaatteistaan, tosin ainoastaan vähän liina- ja pitovaatteita, mutta kuitenkin enemmän kuin hän itse on kyennyt kantamaan. Hänellä on siis täytynyt olla auttaja; mutta kuka?
Kreivi Bertelsköld tuli vakuutetuksi siitä, ettei yhtään verestä rattaanjälkeä johtanut Falkbyn kartanosta maantielle, lukuunottamatta niiden kärryjen jälkiä, joilla Paul ja hänen opettajansa olivat tulleet. Kreivittären oli siis täytynyt joko kävellä maantielle tai paeta järven poikki, ja viimeksimainittua arvelua näkyi vahvistavan se seikka, että yksi niistä veneistä, jotka eilen oli laituriin kiinnitetty, oli tietymättömissä. Mutta ei ollut mahdollista, että hän yksinään olisi uskaltanut järven poikki. Joku oli arvatenkin soutanut hänet yli eikä kenties vieläkään tullut takaisin. Kuka oli tämä soutaja?
Kreivi Bernhard kuulusteli salaa, oliko kukaan talon palvelijoista sattumalta poissa. Ei kukaan ollut poissa. Hänen epäluulonsa kääntyivät Bergflyktiin: vanha puutarhuri tavattiin äreänä, mutta levollisena askaroimassa kukkainsa kanssa, niinkuin ennenkin.
14. LÄHENEVIÄ MYRSKYJÄ.
Iltapäivällä tuli espanjalainen José takaisin tiedusteluretkiltään ja kertoi havaintonsa. Hän oli kuljeksinut halki koko seudun, ollen muka hevosia ostelemassa, mutta kaikki turhaan. Hän oli lupaillut suuria palkintoja sille, joka pääsisi erään luulotellun varkaan jäljille, joka viime yönä oli varastanut hänen isäntänsä pyssyn, ja hänelle oli osoitettu muuatta kuljeksivaa länsigöötalaista, joka samana yönä oli ollut niillä seuduin.
— Sinä olet taitamaton pöllö, — sanoi hänen herransa suuttuneena. — Minä olen nähnyt enemmän kuin sinä: yksi laiturin luona olevista veneistä on poissa.
— Per dio, sennor, — sanoi espanjalainen, tahdon mennä hirsipuuhun, jos kukaan muu on venettä käyttänyt kuin minä itse soutaessani järven poikki teidän armonne käskystä.
Kreivi Bernhard puri huultansa. — Tässä, — sanoi hän, — on kymmenen talaria siitä, ettet ole mitään toimittanut. Saat neljäkymmentä, jos jotakin toimitat ja sata, kun hankit minulle täyden varmuuden etsittävästämme.