— Norrköpingissä tietysti, jollei hän, niinkuin arvelen, jo ole mennyt laivaan.
— Valehtelet.
— Mitä? Taas näyte suomalaisesta kasvatuksestasi. Pyydän sinua, nuori herra, vähän paremmin punnitsemaan sukkeluuksiasi. En aio mennä tainnoksiin niinkuin Louise, mutta minä en pidä kohteliaisuuksista, jotka haiskahtavat hollituvalle.
— Minäkin tahdon pyytää sinulta jotakin, — sanoi Paul. — Jätä pois tuo mahtavan huoleton ääni, jota voit käyttää puhutellessasi lapsia tai naisia tanssiaisissa. Minuun se ei tehoa yhtään mitään. Et tunne minua. Minä en ole enää sama kuin viimeksi erotessamme. Minussa on jotakin, joka sanoo, että meistä täytyy tulla viholliset, ja se olisi ikävää, Bernhard; olemmehan veljekset! Rukoilen sinua, puhu rehellisesti, puhu suoraan, puhu minulle kuin veljelle, ja vastaa minulle: missä on äitini?
— Vallan mielelläni. Soyons amis, Cinna, en halua parempaa. Mutta täytyykö minun välttämättä olla yhtä tunteellinen ja haaveksivainen kuin sinä itse, saavuttaakseni armollisen hyväksymisesi? Mitä huudahduksia tulee minun käyttää, puhuakseni mielesi mukaan? Mitkä valat tulee minun vannoa, että minua uskoisit? Vannon Jupiterin nimeen, että olet erehtynyt! Vakuutan Odinin, Thorin ja Frejan nimessä, että olet saanut päähäsi joukon hullunkurisia houreita. Tyydytkö siihen, vai täytyykö minun vielä etsiä toisia jumal'olennoita? Pelkään, että lukuunottamatta Olympoa, jossa olen kuin kotonani, jumalani joutuvat tappiolle sinun jumaliesi rinnalla.
— Eikö sinulla ole minulle mitään muuta vastaamista? Asettaudu minun asemaani. Ajattele, että sinulla on, niinkuin minullakin, äiti, jota rakastat enemmän kuin kaikkea muuta maailmassa, ja että hän äkkiä katoaa, kenenkään tietämättä minne. Etkö pakottaisi vaikka kiviäkin puhumaan kysyessäsi heiltä: missä on äitini?
— Mene kysymään maantien kiviltä ja ne vastaavat sinulle, kivikirjaimilla tietysti: hän matkusti Norrköpingiin.
— Äitini ei ole matkustanut Norrköpingiin.
— Hyvä, sinä vastaat itse kysymykseesi. Mitä tahdot siis minulta?
— Tahdon tietää totuuden. Tahdon tietää, missä äitini nyt on. Minulla on oikeus sitä vaatia, eivätkä mitkään liukastelevat verukkeet voi minua enää pettää.