— Seurakunnan olisi pitänyt nousta ylös ja laulaa Te Deum, — ilvehtivät muutamat.
— Siihen olisi ollut kyllä syytä, kun rovasti Wijkman samassa tilaisuudessa kuuluu pitäneen hyvin mieltäylentävän saarnan taivaan valtakunnan suurimmasta, — säesti siihen kreivi Bertelsköld. — Porvarinrouvain jäljestä ovat kieltämättä rovastit taivaan valtakunnan suurimmat.
— Mutta mikseivät porvarinrouvat saaneet istua paikoillaan? — kysäisi nuori emäntä vähän malttamattomasti nakaten kaunista päätään,
— Miksi? — jatkoi Bertelsköld. — Siksi, etteivät kaikki naiset tyydy hallitsemaan ainoastaan suloudellaan. Porvarinrouvat saivat kirkonpalvelijasta kavaljeerin, joka täydelleen oli heidän arvoisensa ja joka osoitti heille kaikkea sitä kohteliaisuutta, jota he voivat käsittää. Myöntäkää, että hän osoitti heille todellisen ritarin kohteliaisuutta. Ellei hän tänään olisi pakottanut heitä poistumaan neuvosten rouvien penkistä, olisivat he tulevana pyhänä kunnioittaneet läsnäolollaan kuninkaan lehteriä.
— Entä sitten?
— Kuninkaallista lehteriä?
— Niin. Miksi ei? Eivätkö kaikki ole yhtäläisiä kuningasten kuninkaan edessä? Eikö kaikilla kirkon paikoilla pidä oleman sama arvo?
— Sen voitte sanoa te, joka olette yläpuolella kaikkia arvoluokkia, — vastasi kreivi, — mutta meillä muilla kuolevaisilla on ennakkoluulomme. Me esimerkiksi uskomme, ettei kyynärkeppi oikein sovellu valtikaksi.
— Oletteko siitä varma? Luulen muistavani, että Medicien kauppahuone ei niinkään huonosti esiintynyt valtaistuimella. Ja joskin porvaristo tekee meille kumarruksen kadulla tai eteisessämme sen vuoksi, että meillä on arvonimi, niin missä laissa on määrätty, että meidän tulee kantaa turhamielisyytemme Kaikkivaltiaankin valtaistuimen eteen? Luuletteko todellakin, hyvä kreivi, että jälkimaailma yhtä juhlallisen vakavasti kuin me arvostelee arvopaikkojamme kirkossa? Ja kun me menemme niin kauas nöyrässä vallan kunnioittamisessa, että sanomme kuolleita ruhtinaitamme ja kuninkaitamme korkeimmasti autuaiksi, eikö ole koskaan johtunut mieleenne, että tulevaisuudessa vielä hymyillään kuolematon hymyily semmoisille hullutuksille?
— Olettehan Rousseaun kansalainen, armollinen rouva. Teillä on oikeus olla kapinoitsija.