— Ei, suokaa anteeksi, Rousseau on syntynyt Genévessä, pienessä maassa, jolla on kunnia olla Ruotsin tavalla tasavalta. Ero on vain siinä, että Genévessä kunnioitetaan neroa kuninkaallisin kunnianosoituksin, kun taas Ruotsissa valitetaan sitä, että nero istuu valtaistuimella… Suvaitsetteko?
Ja markiisitar tarttui kreivin käteen sillä ujostelemattomalla vapaudella, jota ruotsalaiset vanhan ajan naiset pitivät niin sopimattomana.
He kulkivat läpi salongin ja istuivat erään komean, heikosti valaistun kabinetin hämärään. — Nyt tai ei koskaan! — ajatteli kreivi Bernhard. Hän oli turhaan koettanut valloittaa tuota oikullista olentoa kaikenlaisilla korupuheilla. Hänen täytyi keksiä jotakin uutta.
— Madame, — sanoi hän, — te olette todellakin pahin kapinoitsija, minkä olen nähnyt. — Ei siinä kyllin, ettette vähääkään välitä sen miehen ihailusta, joka teitä jumaloi; te asetutte sen lisäksi vastustamaan kokonaista valtakuntaa.
— Todellakin? Onko tuo olevinaan jokin kohteliaisuus?
— Käsittäkää se miksi tahdotte. Te sanotte olevanne kansanvaltainen ja vehkeilette salaisesti kuningasvallan eduksi.
— Minäkö?
— Te juuri. Olette kunnioittanut Ruotsia käynnillänne, vain kumotaksenne sen tasavaltaisen valtiomuodon, joksi te sitä sanotte asettaaksenne valtaistuimelle jälleen itsevaltaisen kuninkaan.
— Oh, hyvä herra, te osoitatte minulle liian suurta kunniaa.
— Puhun täyttä totta. Koko maailma tietää, että olette yhtä vaarallinen kuin rakastettava. Mutta sitä ei koko maailma tiedä, että olette poliittinen henkilö. Suokaa anteeksi, että uskallan olla ensimmäinen sanomaan sitä teille.