— Sanon vielä kerran, madame, etten ole teidän rippi-isänne. Enkä ole koskaan epäillyt teidän rohkeuttanne, mutta minä epäilen teidän onnistumistanne. Älkää luottako kuninkaaseen; koko hänen ritarillisuutensa ei estä häntä hylkäämästä teitä, kun hänen kruununsa tarvitsee uhrin. Yhtykää ennemmin mieheen, joka ei koskaan ole teitä hylkäävä, ja joka on pitävä onnenaan palvella teitä, kun hän siten voi tehdä isänmaansakin onnelliseksi.
— Kuinka? Olisitteko niin jalomielinen, että rupeaisitte valtiolliseen kauppayhtiöön henkilön kanssa, jota ehkä huomenna syytetään maankavalluksesta.
— Kuulkaa minua, madame! Minä kuulun puolueeseen, jonka kohtalo nykyjään on läheisessä yhteydessä kuninkaan kohtalon kanssa ja joka sentähden on kaikin mokomin koettava saada onnistumaan sen hankkeen, josta juuri olemme puhuneet. Hattupuolue pysyy tai kaatuu nykyisen kuninkaanvallan kanssa. Ilman meitä ette te eikä kuningas voi aikaansaada valtiokeikausta. Meidän avullamme taas on kaikki mahdollista. Ei myöskään liene teille tuntematonta, että minulla on vaikutusvaltaa, joka voi olla hyödyksi tai vahingoksi aina sen mukaan, kuinka sitä käytetään. Siis — en tahdo rasittaa teitä puhumalla rakkaudestani, vaikkapa vallassanne onkin tehdä minut onnellisimmaksi kaikista kuolevaisista, mutta suokaa, että osoitan ansaitsevani ystävyytenne!
— Ja jos pistäisi päähäni olla tekemättä teitä siitä osalliseksi, niin tulee teistä luonnollisesti katkerin viholliseni.
— Miksi niin? Olkaamme aivan vilpittömiä toisillemme. Te olette nuori ja viehättävä, mutta samalla kunnianhimoinen, enkä minä moiti teitä viasta, joka on kaikille yleville sieluille yhteinen. Kuulkaa siis, madame, minä tarjoan teille kaikkea, mitä oikeutettu kunnianhimo voi katsoa toivottavaksi elämässä. Te tulette kumoamaan huonon valtiomuodon ja sen sijaan asettamaan mallin kaikkien aikakausien noudatettavaksi. Tulette pelastamaan nuoren kuninkaan, jolla on yksi ainoa virhe, se, ettei hän voi olla teidän omanne, yhtä vähän kuin tekään voitte olla hänen omansa, ja teitä tullaan ihmettelemään ei ainoastaan Ruotsissa, vaan koko Euroopassakin. Kaiken tämän tarjoan teille, jos te…
— Heittäydytte maahan ja palvotte minua?
— En luullut teidän kirjastossanne olevan sitä kirjaa, josta nuo sanat lainasitte. — Minunhan tulee teitä palvoa, madame! Kaiken tämän tarjoan teille, jos lahjoitatte minulle tuon ihastuttavan käden, jota koko maailma on minulta kadehtiva.
Markiisitar oli hetken aikaa vaiti, hypähti sitten kevyesti kuin lintu kukkien luo ikkunaan ja palasi sieltä hymyillen kreivin luo, kädessä pieni kori[16] täynnä viinirypäleitä.
— Saanko luvan tarjota, monsieur le comte? Olette kiihoittunut, tarvitsette vähän virvoitusta.
— Markiisitar! — kuiskasi kreivi Bernhard, vihan puna levisi hänen poskilleen ja koko hänen diplomaattinen mielenmalttinsa oli vähällä pettää hänet, — minun kanssani ei rankaisematta leikkiä lasketa!